Netflixin Cuphead shown upeasta animaatiosta ei voi kääntää katsettaan

Cuphead on 2017 julkaistu videopeli, jonka uniikki vanhan aikainen ja Disneymäinen tyyli herätti huomiota. Sitä onkin ollut kehittämässä ihmisiä, jotka ovat tehneet töitä myös Disneylle. En itse ole pelannut tätä peliä, mutta katsoin hiljattain Netflixiin julkaistun The Cuphead shown, joka perustuu kyseiseen peliin. Katsoin sen, ja minulla on todellakin paljon sanottavaa siitä, vaikkei alkuperäinen peli olekaan minulle kovin tuttu. 

Tarina ja hahmot

The Cuphead show kertoo veljeksistä nimeltä Cuphead ja Mugman. Netflixin Cuphead animaatiossa ei oikeastaan ole jaksosta jaksoon jatkuvaa tarinaa. Suurimmaksi osaksi sarjan juoni on episodinen, eli jokainen jakso sisältää kiinteän tarinan, joka ei jatku seuraavassa jaksossa. Sarja sisältää kuitenkin muutamia toistuvia elementtejä, kuten pirun, joka yrittää erilaisin keinoin saada haltuunsa Cupheadin sielun. 

Jaksoja on yhteensä 12, joten tämä on nopeasti katsottavissa. Jaksojen tarinoiden taso vaihtelee mielestäni todella suuresti. Osa jaksoista tuntuu todella pitkäveteisiltä, tylsisltä, ja jopa ärsyttäviltä, mutta osa jaksoista taas loistaa kirkkaana, ja jää mieleen todella hyvin. Esimerkki erittäin heikosta jaksosta oli mielestäni jakso 2 nimeltään Baby bottle. Kyseisessä jaksossa Cupheadin ja Mugmanin pitää huolehtia heidän ovelleen jätetystä vauvasta, joka paljastuu odotettua vaikeammaksi tehtäväksi. Tämä jakso on todella kliseinen animaatiosarjan jakso, ja tuntuu todella irralliselta verrattuna muihin jaksoihin, vaikkei Cupheadissa olekaan suoranaisesti jaksosta jaksoon jatkuvaa tarinaa. Minua ei haittaa se, jos tarinassa käytetään kliseitä, mutta tässä jaksossa ei kyseisellä kliseellä tehty mielestäni mitään mielenkiintoista. Jakso on vain täynnä sekoilua ja huutamista, eikä sillä oikein tuntunut olevan suuntaa tai syytä.

Minusta tämän sarjan parhaat jaksot sijoittuvat kauden loppuun. Etenkin jaksot 5, 8, 9 ja 12 ovat todella muistettavia ja hauskoja. Näissä jaksoissa päästiin tutustumaan muutamaan erittäin hyvin kirjoitettuun hahmoon, kuten King Diceen, sekä katsomaan sivusta Cupheadin ja Mugmanin erittäin viihdyttävää kamppailua pirun kanssa. Sanoisin, että tarinan vahvuudet ovat todellakin sen erittäin karismaattiset, hyvin kirjoitetut ja mielednpainuvat sivuhenkilöt. 

Tästä sarjasta on helppoa valita suosikkihahmo. Luke Millington-Draken upea roolisuoritus piruna on jotain aivan uskomatonta. Hänen sassy brittiläinen roolisuorituksensa on erittäin hauska ja mieleenpainuva. Suomalainen versio ei todellakaan pääse lähellekkään Millington-Draken tasoa, koska hän todellakin asettaa riman erittäin korkealle. Tätä hahmoa ja hänen toilailujaan on erittäin hauskaa seurata vierestä, eikä hänestä voinut saada tarpeekseen. Itse demoni, tai kuten häntä omien sanojensa mukaan kuvaillaan "Mr. S" on todella riemastuttava hahmo, joka olisi voinut olla minun puolestani vaikka jokaisessa jaksossa. Hän on hiukan yli itsevarma, sassy, vaikuttaa uhkaavalta, mutta onkin oikeasti kaikkea muuta. Piru on todella rakastettava hölmönpuoleinen pahis.

Toinen karismaattinen hahmo, josta pidin, oli King Dice. Wayne Bradyn hunajainen ääni sopi täydellisesti tälle karismaattiselle gameshow juontajalle. King Dice on todella itsekeskeinen ja itsevarma Inkwell saarten julkkis. Hän työskentelee itse pirulle, mikä ei ole suuri yllätys, koska hänen gameshownsa idea on, että voittajien sielut menevät suoraan pirun kokoelmaan. Oli erittäin huvittavaa seurata, kuinka hän teki kaikkensa saadakseen Cupheadin voittamaan pelinsä, jotta piru saisi vihdoin ja viimein tämän sielun. Jakson lopussa kuitenkin tapahtui aivan huikea hahmokehitys niin hänelle kuin pirulle. Kun King Dice ei onnistunut saamaan Cupheadin sielua, piru irtisanoo hänet, ja katsoja pääsee näkemään aivan uuden, aidosti uhkaavan puolen pirusta, sekä King Dicen pelokkaan puolen. King Dicen jakso oli yksi suosikeistani.

Viimeisenä sivuhahmona on pakko mainita Miss Chalice, joka esitellään viimeisessä jaksossa. Hän on hurmaava kuppityttönen, joka opettaa Cupheadille ja Mugmanille, miten he voivat saada kaiken haluamansa. Veljeksillä ei kuitenkaan ole yhtä paljoa charmia kuin Miss Chalicella, joten tämä kupponen joutuu auttamaan veljekset pulasta. Hänet esitellään vasta viimeisessä jaksossa, ja pakko myöntää, etten todellakaan osannut odottaa sellaista cliff hanger loppua, johon tämä jakso päättyi. Se jätti katsojan todellakin janoamaan lisää, koska tämä uusin hahmo loi paljon mysteeriä Cuphead shown tarinaan.

Päähenkilöt Cuphead ja Mugman olivat myös hyvin kirjoitettuja. Heidän välinen kemiansa oli suurimmaksi osaksi hauskaa katsottavaa, joskin tämä kaksikko, etenkin Cuphead, osasi olla joksenkin todella ärsyttäviä. He jäävät mielestäni hahmoina todella paljon näiden Inkwell saarten muiden karismaattisten asukkien varjoon, vaikka he ovatkin äänekkäitä ja heillä on kummallakin suuret persoonat. Minusta oli kuitenkin paljon hauskempaa seurata sarjan sivuhenkilöitä kuin päähenkilöitä. Siksi jaksot, joissa keskityttiin vain ja ainoastaan tähän veljeskaksikkoon, eivät jääneet mieleeni päällimmäisiksi yhtä vahvasti. Jaksot 8 ja 9 olivat kuitenkin aivan suosikkejani, koska veljesten ja pirun välinen kemia ja kamppailu oli erittäin hauskaa seurattavaa.

Visuaalinen puoli

Tämän sarjan visuaalisesta puolesta minulla ei ole mitään muuta kuin hyvää sanottavaa. Jokainen jakso on todella huolella tehty, ja heikommatkin jaksot ovat todellakin silmäkarkkia. Hahmojen designit ovat todella valloittavia ja värikkäitä, ja se, miten he liikkuvat ruudulla on todella kaunista katsottavaa. On erittäin vaikea kääntää katsettaan, kun ruudulla tapahtuu koko ajan jotain. En halunnut edes räpäyttää silmiäni, koska jokaikinen frame oli niin täynnä eloa ja hurmaavuutta. Tämä on täydellinen esimerkki siitä, millaista animaatio voi parhaimmillaan olla. Toivon todella, että tulevaisuudessa pääsemme näkemään lisää tämän tasoista animaatiota. Sekaan oli lisäksi ujutettu erittäin paljon referenssejä Disneyyn, joita kaltaiseni Disney fani kykeni todellakin arvostamaan.

Laulut

The Cuphead show sisälsi myös musiikkia, mikä vaikutti ensimmäisen jakson jälkeen erittäin lupaavalta. Pirun laulu oli niin valloittava korvamato, että olen kuunnellut sen jo aivan liian monta kertaa. Se toimii täydellisenä esittelynä tälle hahmolle. Toinen suosikkini oli Miss Chalicen laulu, Turn up the charm. Sen aikana Miss Chalice opettaa veljeksille, miten he voivat saada kaiken haluamansa. Sarjan muut laulut eivät olleet yhtä mieleenpainuvia kuin nämä kaksi mestariteosta. Sammakkoveljesten laulu oli toki hauska ainakin sanoituksiltaan. Kummitusten laulu taas ei jäänyt mieleeni ollenkaan, vaikka sen visuaalinen puoli oli todella huippuluokkaa ja pidin sen tunnelmasta. 

Pidin pirun laulussa ja Turn up the charmissa siitä, että ne olivat todella Disneymäisiä. Minusta olikin yllättävää, että tämä on Netflix sarja, eikä Disney+ sarja, koska niin animaatio kuin myös laulutkin ovat selkeästi saaneet erittäin paljon vaikutteita Disneyltä.

Mielipiteeni ja odotukset toiselle kaudelle

Kaiken kaikkiaan pidin tästä sarjasta, vaikka se oli joissakin kohdissa todella lapsellisen ja tylsän oloinen. Minusta tuntuu, ettei tämä sarja ole vielä täysin päättänyt kohdeyleisöään, koska joissakin jaksoissa minusta tuntui, että tarina oli todella Paavo Pesusienimäinen seikkailu lapsille, kun taas osa jaksoista tuntui sopivan paremmin myös aikuisille. Toivon, että toisella kaudella pääsemme tutustumaan syvemmin jo ensimmäisellä kaudella esiteltyihin hahmoihin, ja tapaamaan myös uusia hahmoja. Sarjan introssa näkyy todella paljon mielenkiintoisen näköisiä hahmoja, joita todellakin haluaisin nähdä. 

Toinen toiveeni tämän sarjan seuraavalle kaudelle on jaksosta jaksoon jatkuva yhtenäinen tarina. Vaikka pidinkin siitä, että suurimmaksi osaksi tämän sarjan pystyi katsomaan missä tahansa järjestyksessä, kuten lapsuudessani katsomani aamuanimaatiot nelosella ja maikkarilla, haluaisin kokea pidemmän tarinan näiden hahmojen seurassa. Todella suuri toive on myös se, että Cuphead uskaltautuisi käsittelemään vähän rohkeammin aikuisempiakin teemoja, eikä olisi vain suunnattu lapsille. Tällä maailmalla ja sen hahmoilla on todella paljon potentiaalia, ja haluan todellakin nähdä kuinka se kukoistaa.

Suosittelen tätä sarjaa todella lämpimästi katselulistalle. Vaikka tämä tuntuukin olevan hiukan enemmän lapsille suunnattu, sen hahmot ovat valloittavia, ja se luo kaltaiselleni animaatioiden parissa kasvaneelle nuorelle aikuiselle todella suuren nostalgian tunteen. Suosittelen tätä siis erittäin vahvasti, jos olet itsekin kasvanut animaatiosarjojen ja Disneyn parissa.

Top 3 parit

Maanantaina vietimme viimein ystävänpäivää! Lisäksi, edellisessä postauksessani kerroin muutamasta ystävyksestä, jotka ovat jääneet mieleeni mediassa. Tähän postaukseen valitsinkin kolme sydänkäpystä, joiden tarinat ovat lämmittäneet sydäntäni. 

1. Yuri Katsuki ja Viktor Nikiforov (Yuri on Ice!)

Kyllä, se luisteluanime ja sen pääpari Yuri ja Viktor pääsivät listani kärkeen. Vaikka sarjassa ei annettu 100% varmistusta tämän parivaljakon kanonisuudesta, minusta he ovat aivan selvä pari. 

Tämä anime kertoo japanilaisesta Yuri Katsukista, joka häviää tärkeän luistelukilpailun. Venäläinen luistelun ex-maailmanmestari Viktor Nikiforov kuitenkin näkee Yurissa paljon potentiaalia. Viktor matkustaa Japaniin tapaamaan Yuria, ja päättää ryhtyä tämän valmentajaksi. Yuri on täysin ällikällä lyöty, koska Viktor on hänen idolinsa ja inspiraationsa. Viktorin avustuksella hän kuitenkin onnistuu kehittymään luistelijana, ja pääsee todella pitkälle.

Rakastan tätä paria, koska he täydentävät toisiaan niin hienosti. Itsestään epävarma ja helposti huolestuva Yuri kehittyy sarjan aikana paljon itsevarmemmaksi niin luistelijana kuin myös ihmisenä. Viktor taas on Yurin seurassa koko ajan yhtä hymyä. Minusta oli todella ihanaa nähdä, kuinka onnelliseksi nämä kaksi tekivät toisensa. Pidin myös siitä, ettei heidän suhteestaan tehty isoa numeroa, vaan luistelu ja itse hahmot pysyivät koko ajan tarinan keskiössä. Toki heillä oli monia suloisia hetkiä, mutta tämä ei kuitenkaan ollut ensisijaisesti romanttinen draama, vaan urheilu draama. Tästä syystä heidän suhteensa tuntui todella luonnolliselta, vaikka homosuhteet aiheuttavat mediassa nykyäänkin jonkin verran kohua ainakin joissakin maissa ja piireissä. 

2. Luz ja Amity (The Owl house) 

The Owl house on yksi tämän hetkisiä suosikkisarjojani. Sen fantastinen maailma ja persoonalliset hahmot ansaitsevat todellakin oman postauksensa. Tässä postauksessa haluan kuitenkin antaa kunniamaininnan erittäin sydäntälämmittävälle parille, Luzille ja Amitylle.

Luz on ihminen, joka päätyy taianomaiseen toiseen maailmaan, jossa hän alkaa opetella taikaa Eda nimisen noidan oppeja seuraten. Tässä toisessa maailmassa hän tapaa paljon uusia ystäviä, ja kokee monia seikkailuja. Hän saa myös nähdä pintaraapaisun siitä, kuinka vaarallinen maailma on. Amity on myös nuori noitaoppilas, joka sarjan alussa on Luzin ja hänen ystäviensä vihollinen. Jaksossa, jossa Amity esiintyy ensimmäisen kerran, hän vaikuttaa ilkeältä kiusaajalta. Toiseen kauteen mennessä hänen koko hahmonsa on kuitenkin muuttunut täysin. Tämä hahmokehitys on todella hienosti kirjoitettu, vaikkakin se tapahtuu hiukan nopeasti. Amityn ja Luzin matka vihollisista tyttöystäviksi on todella mielenkiintoinen, koska pääsemme näkemään miten Luzin avoin ja empaattinen asenne Amitya kohtaan saa Amityn lämpenemään ja muuttamaan omaa asennettaan tätä kohtaan pikkuhiljaa. Tämä pari on niin suloinen, että se tuo aina hymyn kasvoille. 

3. James ja Alyssa (The end of the f***ing world) 

Tämä todella epäterve ja impulsiivinen pari on surkukoominen. Alyssa vain päättää yhtenä päivänä, että haluaa seurustella Jamesin kanssa, mutta Jamesilla on aivan muita ajatuksia. Hän aikoo murhata Alyssan. Tämä konflikti johtaa todella syvälliseen matkaan, kun James ei uskallakaan tappaa Alyssaa, ja kun tämä tunteettomana esitelty hahmo alkaa pikkuhiljaa rakastua. 

Jamesin ja Alyssan pitkä ja vaarallinen karkumatka on täynnä käänteitä ja huumoria. Tämän sarjan huumori syntyy siitä, kun katsoja saa tietää kummankin hahmon oikeat ajatukset, kun taas tämä kaksikko tietää vain sen, mitä toinen sanoo ääneen. Pidän tästä parista, koska he kuvaavat loistavasti sitä, millainen impulsiivinen ja sekainen teinisuhde voi pahimmillaan olla. Lisäksi pidän siitä, kuinka heidän elämänsä kuitenkin sitoutuvat toisiinsa, kun kumpikin tajuaa tarvitsevansa toista.

Mediasta löytyy vielä paljon muitakin pareja, joista pidän. Tässä oli kuitenkin muutama pari, joka on saanut sydämeni lämpenemään. Piditkö itse näistä pareista? Onko sinulla omia lempipareja, ja miksi pidät kyseisistä kyyhkyläisistä? 

Inside job, Alex Hirsch jälleen vauhdissa uuden sarjan parissa

 Suurena Gravity Fallsin fanina olen luonnollisesti myös Alex Hirschin suuri fani. Kun Gravity falls päättyi, minä ja moni muu fani jäi innolla odottamaan Hirschin seuraavia projekteja. Netflixissä julkaistiin hiljattain Inside job-niminen aikuisille suunnattu animaatio, jota Alex Hirsch on ollut mukana tuottamassa. Olin enemmän kuin riemuissani kuullessani, että Hirsch on nyt tuottamassa aikuisille suunnattua animaatiota, koska aikuisten animaatiossa hänen luovuutensa pääsee paljon vapaammin oikeuksiinsa. Inside job on kuitenkin Shion Takeuchin luomus. Takeuchi on itsekin ollut mukana työstämässä Gravity fallsia kirjoitustiimissä. Hän on ollut myös Regular shown kirjoitustiimissä, sekä Disney Pixarin Mielensopukoissa elokuvan animaatiotiimissä, joten minulla oli todellakin korkeat odotukset Inside job sarjalle. En todellakaan pettynyt!

Inside job kertoo Cognito Incissä työskentelevästä Reagan Ridleystä, joka odottaa innolla ylennystä yrityksen pomoksi. Cognito Inc on salainen järjestö, joka hallitsee maailmaa. Kaikki salaliittoteoriat liskoihmisistä alieeneihin ja klooneihin ovat totta, ja Cognito Inc piilottelee totuutta. Reaganin saadessa toivomansa ylennyksen, se kuitenkin sisältää hänestä ikäviä ehtoja. Hän pääsee johtamaan Cognito Inciä Brett Hand nimisen uuden työntekijän kanssa. Brettin sosiaaliset taidot ovat huippuluokkaa, kun taas Reaganilla olisi niissä paljon parantamisen varaa. Heidän kollegansa ovat todella persoonallinen porukka: juoruamista rakastava Gigi Luigi on vastuussa Cognito Incin PR:stä, Glenn Dolphman on sotaa rakastava delfiininkehon omaava mies, Dr. Andre Lee on ryhmän biokemisti, joka testailee huumausaineita todella vapaalla kädellä, sekä Magic Myc, joka on yhdysmielen omaava sienimäinen alieeni. Pakkaa sekoittamassa on myös Reaganin isä Rand Ridley, joka on Cognito Incin ex-työntekijä, sekä paikan nykyinen pomo J.R., joka osaa poliitikon tavoin puhua itsensä ulos tilanteesta kuin tilanteesta.  

Tämä sarja on todella mielenkiintoinen, ja vetää katsojan mukaan heti ensimmäisessä jaksossa. Inside jobin maailma on hauska ja hienosti rakennettu. Tarinan idea on se, että kaikki hulluimmatkin salaliittoteoriat ovat totta. Maailmanrakennus ei tapahdu pelkästään selkeästi tarinan sisällä, vaan myös taustalla. Kun päähenkilöt esimerkiksi kävelevät Cognito Incissä paikasta toiseen, taustalla näkyy aina jotain mielenkiintoista, joka syventää Inside jobin mysteerejä, sekä lorea. Tämä on yksi aspekteista, joista nautin eniten tätä katsellessani, koska taustalle piilotetut yksityiskohdat antavat animaatioteoreetikoille syitä tehdä teorioita siitä, miten tarina voisi jatkua. 

Pidin Inside jobissa myös siitä, että se on todellakin täynnä yllätyksiä. Kaikki salaliittoteoriat, joita siinä käytettiin olivat minulle ennestään tuttuja, mutta Inside job lisäsi niistä jokaiseen oman persoonallisen twistinsä. Nämä persoonalliset twistit saivat aikaan paljon huumoria, sekä absurdeja tilanteita. Tässä tarinassa on niin paljon kaikenlaista odottamatonta, että sitä katsellessa ei voi tylsistyä. Lisäksi moni jakso sisältää parodioita, jotka liittyvät eri elokuviin ja populaari kulttuuriin. Huumori on Inside jobin keskiössä, ja sen vitsit toimivat todella loistavasti. Jaksot yhdistävät tunnettuja salaliittoteorioita ja populaari kulttuuri referenssejä ja parodioita nerokkaasti.

Jokainen hahmo on persoonallinen, ja heidän puuhiaan on todella hauska seurata sivusta. Hahmojen välinen kemia ja dialogit ovat riemastuttavan hauskoja, ja Inside job sisältää paljon samaistuttavia kohtauksia. Kaiken huumorin sekaan mahtuu kuitenkin myös sympaattisia hetkiä, jotka saavat katsojan tuntemaan myötuntoa hahmoja kohtaan. Katsoja pääsee yhdessä jaksossa jopa kirjaimellisesti Reaganin pään sisälle, joten voisin sanoa, että tämän sarjan hahmoihin pääsee todellakin tutustumaan perusteellisesti. 

Inside job loppuu nerokkaaseen cliffhangeriin, joka jättää katsojan janoamaan toista kautta. Odotan sitä innolla! Onneksemme Netflix on jo valmiiksi tilannut 20 jaksoa, joten voimme odottaa toista kymmenen jakson kautta kuulemma jo ensivuodeksi. Isona aikuisille suunnatun animaation fanina, olen pitkään odottanut sarjaa, joka viihdyttäisi minua yhtä paljon kuin esimerkiksi Rick and Morty, Bojack Horseman ja Tuca and Bertie, joten tämä sarja tuli juuri oikeaan aikaan. Lisäksi, en ollutkaan vähään aikaan katsonut scifi sarjoja, joten minua ilahdutti taas pitkästä aikaa päästä vähän scifeilemään. Suosittelen Inside jobia etenkin niille, jotka nauttivat Rick and Morty sarjasta, koska sen huumori on samankaltaista. Se ei kuitenkaan millään tasolla ole Rick and Morty kopio. Se on oma persoonallinen ja erittäin viihdyttävä kokonaisuutensa, joka aika ajoin jopa ylittää Rick and Mortyn.

Mitä mieltä sinä olet Inside jobista? Piditkö siitä yhtä paljon kuin minä? Mitä odotat seuraavalta kaudelta?

Miksi Helluva boss on suurenmoinen sarja?

 Helluva boss on youtube animoija Vivziepopin luoma sarja, joka sijoittuu samaan fiktio maailmaan kuin hänen toinen sarjansa Hazbin hotel. Sen pilottijakso julkaistiin Youtubessa 25.11.2019, eli melkein tasan kaksi vuotta sitten ja sen tuorein jakso ilmestyi Vivzien kanavalle muutama päivä sitten. Halusin kovasti odottaa, että ensimmäinen kausi olisi pulkassa, ennen kuin kirjoittaisin postauksen tästä sarjasta, mutta tämä uusin jakso iski niin syvälle sydämeeni, etten malta olla puhumatta siitä. Tämä uusin jakso on tosin ensimmäinen osa ensimmäisen kauden finalesta, joten toivottavasti saamme pian nähdä myös viimeisen jakson.

Katsoessani Helluva bossia jakso kerrallaan näiden kahden vuoden aikana, joka ikinen jakso on saanut minut sanomaan "tämä on lempijaksoni". Tarina vain paranee jakso jaksolta! Pilotti antoi sarjasta sellaisen kuvan, että kyseessä olisi Family guyn tapainen tilannekomedia, joka sisältäisi paljon mustaa ja härskiä huumoria. Se, mitä Helluva boss on kuitenkin minulle antanut on paljon enemmän. Olen saanut rakastettavia hahmoja, upeita lauluja, naurukohtauksia, erittäin kaunista ja upeaa animaatiota, sekä sydämeni särkevää draamaa. 

Sarjan tarina sijoittuu helvettiin, jossa Blitzon johtama pienyritys tarjoaa murhapalveluita helvetin asukkaille. Blitzolla ja hänen työntekijöillään on pääsy ihmisten maailmaan, jossa he voivat kostaa asiakkaidensa puolesta niille, joille kyseiset asiakkaat kantavat kaunaa. Voidakseen päästä ihmisten maailmaan, Blitzo makaa säännöllisesti Stolas nimisen helvetin valtiaan kanssa, saadakseen lainata tämän Grimoire nimistä loitsukirjaa. 

Jaksojen edetessä saamme tietää enemmän lähes jokaisesta hahmosta, mutta minusta tämä sarja on erityisesti Blitzon henkilöhahmotutkimus. Monessa jaksossa on mukana joku hahmo, joka liittyy vahvasti Blitzon menneisyyteen, tai hahmo, joka jotenkin peilaa tai tuo esiin Blitzon tuntemuksia. Myös muut päähenkilöt korostavat Blitzon hahmokehitystä tässä sarjassa. Millien ja Moxxien avioliitto on täydellinen peili Blitzon ja Stolaksen suhteelle, Loonan tarve olla itsenäinen taas korostaa Blitzon halua olla isä. Koko sarjan sisimmäksi aiheeksi nousee mielestäni Blitzon samanaikainen halu ja pelko olla rakastettu. 

Uusimman jakson loppu sai minut itkemään. Tätä en ollut todellakaan osannut odottaa kaksi vuotta sitten katsoessani pilotti jaksoa. En silloin osannut myöskään arvata, että tulisin niin syvästi välittämään kaikista sarjan hahmoista. Kaikki vaikuttivat alussa niin suurilta karikatyyreilta. Blitzo oli suurista asioista unelmoiva pomo, joka ei antanut työntekijöilleen ollenkaan yksityisyyttä. Moxxie oli koominen kevennys hahmo, Millie oli Moxxien lapsenintoa tihkuva murhanhimoinen vaimo, Loona oli... no, emoturri, ja Stolas taas vanha pervo, joka petti vaimoaan. Jotenkin Vivzie kuitenkin onnistui kirjoittamaan jokaisen näistä hahmoista rakastettavaksi. Tässä sarjassa ei ole yhtäkään hahmoa, josta ei voisi olla välittämättä. Jokainen hahmo on mieleenpainuva ja valloittava persoona.

Vaikka Vivziepopin tarinankerronta ja hahmot ovat ensiluokkaista tasoa, on pakko mainita myös tämän sarjan ääninäyttelijät. Blitzon ääninäyttelijänä toimii Youtubesta tuttu Brandon Rogers. Hän ei todellakaan saa tarpeeksi kunniaa ääninäyttelytaidoistaan. Olen seurannut hänen kanavaansa jo useampia vuosia, ja minusta hän oli aina täydellinen valinta Blitzon rooliin. Hänen Youtube kanavansa sketsit ovat juuri sellaisia, mitä voisi kuvitella Blitzonkin tekevän; rivoa, mustaa huumoria. Viimeisimmässä jaksossa Rogers kuitenkin yllätti minut täysin. Jakson loppuosa oli todella tunteellinen, ja Rogers näytteli tämän osan täydellisesti. Tiesin, että Rogers on ilmiömäinen näyttelijä, mutta hänen ääninäyttelynsä tässä surullisessa ja vakavassa kohtauksessa sai minut todellakin arvostamaan Rogersia miljoona kertaa enemmän.

Minua on myös yllättänyt, että Vivzie on saanut muitakin todella isoja nimiä ääninäyttelemään tähän sarjaan. Moxxien ääninäyttelijänä toimii esimerkiksi Richard Horvitz, joka tunnetaan roolistaan Invader Zim sarjan Ziminä. Moni Invader Zim fani on ilahtunut siitä, kun on päässyt Helluva bossissa kuulemaan Zimin äänen kiroilemassa. Yksi nimi, joka yllätti minut viidennen jakson lopputeksteissä täysin oli Norman Reedus, The Walking deadin Daryl. Hän ääninäytteli Strikeria, enkä minä ensimmäisellä katselukerrallani tajunnut sitä ollenkaan. Minua ilahdutti suuresti, kun sain kuulla kuinka upea Reeduksen lauluääni on. Minut yllätti myös ällikällä Verosikan ääninäyttelijä Cristina Valenzuela. Hänet tunnetaan muunmuassa The miraculous ladybugin Marinetten ääninäyttelijänä. Tästä syystä Verosika Mayday on saanut fandomissa yhdeksi lempinimekseen "Slutty Marinette".

Kun on saanut näin laadukkaita ääninäyttelijöitä mukaan sarjaan, ei ole mikään ihme, että sarjan laulutkin ovat erittäin laadukkaita. Niitä ei voi lakata kuuntelemasta, koska yhdistelmä upeita ääninäyttely suorituksia ja todella kaunista animaatiota, luo täydellisen kokonaisuuden. Jos pidit lapsuudessasi ja nuoruudessasi sarjoista, joissa oli mukana esimerkiksi yksi laulu per jakso, kuten Finias ja Ferb, tulet rakastamaan tätä sarjaa. Vivziepop on selkeästi itsekin kasvanut animaatiosarjojen parissa, joten hän todellakin tietää miten luoda meille muillekin animaatioiden kanssa kasvaneille koukuttava aikuisille suunnattu animaatiosarja. Omiksi suosikeiksini tämän kauden lauluista nousi ehdottomasti The House of Asmodeus, sekä Vacay to Bonetown. 

Voisin kehua tätä sarjaa maasta taivaisiin, tai no, helvettiin, koko päivän. Sen ensimmäinen kausi ei kuitenkaan vielä ole kokonaan pulkassa, joten en voi tehdä siitä kunnon arviota vielä. Voin vain hypettää sitä, kuinka innoissani olen ensimmäisen kauden viimeisestä jaksosta! Yksikään jakso ei ole ollut sellainen kuin odotin, joten en osaa edes esittää odotuksia siitä, mitä viimeinen jakso tuo tullessaan. Uskon ja toivon, että Blitzo saa selvitettyä välinsä Stolaksen kanssa jotenkin. Lisäksi minua huolettaa ajatus siitä, että Striker saattaa koettaa saada tehtävänsä loppuun, ja että Blitzo saattaisi mahdollisesti auttaa häntä siinä jotenkin. 

Mitä odotuksia sinulla on Helluva bossin ensimmäisen kauden viimeiselle jaksolle? Mistä itse pidit tällä kaudella? Mikä oli suosikkilaulusi? 

P.S. Jos et vielä ole nähnyt tätä sarjaa, se on ilmaiseksi katsottavissa Youtubessa. 

Mitä katsoa halloweenina?

Päivät ovat alkaneet lyhentyä. Pimeä tulee joka päivä hiukan aikaisemmin ja kestää joka yö hiukan pidempään. Lempijuhlani on pian täällä, tuo kauhulle ja kaikelle pelottavalle omistettu juhla. Halloween on aina ollut minulle yksi vuoden kohokohdista. Silloin pääsee pukeutumaan pelottaviin asuihin, katsomaan kauhuelokuvia, pelaamaan kauhupelejä, ja nauttimaan erilaisista kammottavista asioista teekupposen äärellä. 

Rakastan kauhua, mikä on yksi syy sille, että rakastan myös halloweenia. Siksi ajattelin, että jakaisin tässä postauksessa omia suosikkisarjojani, joita tulee uudelleenkatsottua joka halloweenina. Tämä ei ole top lista, joten mainitsemani sarjat eivät ole postauksessani missään paremmuusjärjestyksessä. Kaikki nämä sarjat ovat lähellä sydäntäni. Jos sinulla on vaikeuksia löytää halloween katsottavaa, tämän listan luettuasi olet toivottavasti löytänyt jotain, mikä herättää mielenkiintosi!

Over the garden wall

Tämä on yksi niistä sarjoista, jonka katson uudestaan joka vuosi. Over the garden wall on Cartoon Networkin sympaattinen tarina veljeksistä, jotka eksyvät synkkään metsään nimeltä Unknown, josta he yrittävät löytää ulos. Beatrice niminen tyttö, joka on kirottu linnuksi, lupaa auttaa veljeksiä löytämään pois metsästä, jos he auttavat häntä löytämään Adeleide nimisen naisen, joka voi rikkoa Beatricen kirouksen. 

Over the gardenwall on animoitu, eikä se ole kovin pelottava, mutta sen tarina sopii täydellisesti halloween katseluun. Sarja on todella tunnelmallinen, ja Gregin ja Wirtin seikkailu Unknown-metsän lävitse on täynnä yliluonnollisia kohtaamisia, mieltäkutkuttavia mysteerejä, sekä todella aitoja ja sydämellisiä tunteita. Tässä sarjassa on vain 10 jaksoa, joten se on nopea ja helppo katsoa yhdeltä istumalta. Tämä voisi olla juuri sinun halloween katseltavasi, jos pidät mysteereistä, ja aidon tuntuisista hahmoista, sekä surullisista juonenkäänteistä. Minä en koskaan kyllästy Over the garden walliin, ja joka katselukerralla löydän siitä jotain uutta. 

Salad fingers

Tämä on David Firthin websarja, jonka ensimmäinen jakso julkaistiin jo 14 vuotta sitten. Tämä sarja on yksi ensimmäisistä websarjoista, jonka katsoin, joten se on minulle erittäin nostalginen. Salad fingersin tarinaa on vaikea selittää, koska siinä ei ole selkeää suoraviivaista tarinaa. Youtuben syövereistä löytyy kuitenkin monia "Salad fingers explained" ja teoria videoita koskien kyseistä sarjaa. Jos pidät oudoista ja oudon pelottavista sarjoista, tämä kannattaa tsekata! Se on ilmaiseksi katseltavissa Firthin kanavalla. Jos Salad fingers on makuusi, Firthin muutkin luomukset ovat yhtä ihastuttavan outoja ja sopivat loistavasti halloween katseluun.

Mandela Catalogue

Tämä on todella uusi sarja, jonka löysin Youtubesta itse asiassa viime viikolla. Siitä on tullut ulos vasta muutama jakso, joten se on todella nopea katsoa. Mandela Catalogue on loistava analog horror, eli analogista kauhua hyväksi käyttävä sarja, joka kertoo "alternate" nimisistä olennoista. Nämä olennot ovat vaarallisia ja valtio neuvoo ihmisiä välttämään niitä. Nämä oliot ovat niin vaarallisia, että jopa viranomaisia on neuvottu olemaan auttamatta ihmisiä, jotka ottavat heihin yhteyttä liittyen olentoihin. Mandela Cataloguen tarina sisältää kristillisiä teemoja. "Alternate" olennot ovat jonkinlaisia saatanallisia olentoja, jotka aiheuttavat todella kammottavia kuolemia. Katsoin muutaman teoria videon kyseistä sarjaa koskien, ja videoiden teorioitsijat olivat hiukan eri mieltä siitä, miten nämä olennot tappavat uhrinsa. Mysteerien ystävät tulevat siis varmasti nauttimaan tästä sarjasta.

VIVINOS

Minako's room

Tämäkin suositus löytyy ilmaiseksi Youtubesta. Vivinos on korealainen animaatiotubettaja, joka tekee päällepäin söpöltä näyttäviä, iloisia ja värikkäitä animetyylisiä musiikkivideoita. Nämä musiikkivideot kuitenkin sisältävät suuren yllätyksen niille, jotka klikkaavat musiikkivideoihin odottaen iloista animemusiikkivideota. Vaikka musiikkivideoiden laulut ovat japaninkielisiä, videoista löytyy englannin kieliset tekstitykset. Näistäkin videoista löytyy rutkasti "explained" ja teoriavideoita, jos aihe jää kiinnostamaan. Odotan innolla, että hän julkaisee niitä lisää, koska tällä hetkellä en itse osaa yhdistää niitä kaikkia vielä toisiinsa. Omat suosikkini Vivinoksen videoista tähän mennessä ovat Suki Suki Daisuki ja Minako's room. Jos olet kauhun ja hyvän musiikin ystävä, tämä on sinulle täydellistä halloween katseltavaa.

Nightmare before Christmas

Ah, klassikko! Tarvitseeko tämä elokuva edes esittelyjä? Nightmare before Christmas, tai kuten se on suomennettu Painajainen ennen joulua, on yksi Tim Burtonin rakastetuimmista elokuvista. Vaikka tämä elokuva on suunnattu lapsille, eikä se ole oikeasti kovin pelottava, sen tunnelma saa kenet tahansa virittymään halloweenin henkeen. Onko edes olemassa halloween katselusuosituslistaa, jossa tätä elokuvaa, tai muita Burtonin elokuvia, ei olisi ollenkaan mainittu? Tuskin. Jos kaipaat jotain nostalgista, tämä löytyy Disney+ suoratoistopalvelusta.

Jos et kuitenkaan vielä ole jostain syystä nähnyt tätä elokuvaa, se kertoo Halloween-kaupungista, sen kammottavista asukeista, ja sen johtajasta, "Pumpkin king" (kurpitsakuningas) Jack Skellingtonista, joka on kyllästynyt halloweeniin ja samoihin vanhoihin perinteisiin. Hän löytää vahingossa portaalin joulumaailmaan, ja rakastuu tähän uuteen juhlaan. Painajainen ennen joulua on tunnelmallinen ja nostalginen katselukokemus, joka sisältää upeita lauluja, seikkailun, ja erittäin rakastettavia ja ikonisia hahmoja. Tätä suosittelen erittäin vahvasti!

Petscop

Jälleen ilmaiseksi katseltava websarja Youtubessa. Oletko pelivideoiden ja Let's play-kanavien ystävä? Petscop on sitten juuri sinulle sopiva halloween katsottava. Tämä onkin vähän pidempi ja aikaa vievämpi sarja, jossa riittää katsottavaa niillekin, jotka tykkäävät ahmia sarjoja yhdeltä istumalta. 

Petscop vaikuttaa aluksi aivan tavalliselta pelivideolta. Kanavan ylläpitäjä Paul väittää, että Petscop on peli, joka oli tarkoitus julkaista Playstation konsolille, mutta sen tekijä ei saanut sitä valmiiksi. Mitä pidemmälle Paul pääsee pelissä, sitä oudommaksi tarina käy. Tarina vaikuttaa liittyvän jotenkin murhaan, joka tapahtui oikeassa elämässä, ja Paul vaikuttaa tietävän pelistä enemmän kuin näyttää. Tätä enempää en sanokaan tästä sarjasta, koska Petscop on parasta nauttia mahdollisimman vähillä etukäteistiedoilla. 

The operator

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä, haluan suositella Sam Barnettin websarjaa The Operator. Se kertoo Info corp nimisestä yhtiöstä, joka ilmoittaa aloittavansa uuden kokeilun, jonka pitäisi nostaa työntekijöiden tehokkuutta 80%. Tämä kokeilu kuitenkin paljastuu joksikin todella vaaralliseksi ja häiritseväksi. The Operator on taitavasti tehty vaha-animaatio, joka oikeasti onnistuu pelottamaan katsojaa. Tarina on vertahyytävää scifiä, eikä sitä voi lakata katsomasta, kun sen aloittaa. Sam Barnett on todella lahjakas animoimaan, ja toivon, että häneltä ilmestyisi tulevaisuudessa lisää jotain uutta. Pidän hänen tavastaan kertoa tarinoita erittäin paljon. 

Toivottavasti tältä listalta löytyy sinulle jotain mielenkiintoista katsottavaa halloweeniksi! Onko sinulla lisää katselusuosituksia, joita en maininnut tässä postauksessa? Tai onko sinulla jotain mielipiteitä ehdottamistani sarjoista? Toivotan sinulle pelottavaa halloweenia näiden suositusten parissa.

Miten sarjojen katselukokemukset ovat muuttuneet?

Blair witch project on yksi maailman tunnetuimmista kauhuelokuvista. Se oli aikanaan erittäin kohuttu, koska se oli kuvattu found footage tyylisesti, ja moni uskoi kyseisen elokuvan olevan aito. Elokuvan näyttelijät menivät elokuvan julkaisun jälkeen hetkeksi piiloon julkisuudesta, jotta Blair witch project vaikuttaisi vieläkin vakuuttavammalta. Tämä temppu toimi, ja johti jopa oikeudenkäyntiin. 

Mitä luulette, että tapahtuisi, jos Blair witch project julkaistaisiinkin nykypäivänä? Jos sitä ei olisikaan julkaistu vuonna 1999, vaan se tulisikin elokuviin tänäpäivänä? Mitä tapahtuisi, jos sitä mainostettaisiin aitona kuten 22 vuotta sitten, saisiko se yhtä suuren suosion? Uskoisiko kukaan? Ei tietenkään. Vaikka internet oli tuolloin jo olemassa, se ei ollut lähelläkään yhtä käytetty kuin nykyään. Nykyään lähes kaikilla on pääsy internettiin ja kuka tahansa voi julkaista tänne mitä haluaa, milloin haluaa.

Internet on mahdollistanut sen, että sarjojen katselusta, pelien pelaamisesta, ja lukemisesta on tullut sosiaalinen aktiviteetti. Monen lempiasiani ympärille on syntynyt fanikunta, eli fandomi, joka voi jakaa keskenään teorioita, mielipiteitä, fanitaidetta ja meemejä. Fandomit ovat suurimmaksi osaksi olleet itsellenikin todella positiivinen kokemus.

Netflix ja muut suoratoistopalvelut ovat myös vaikuttaneet sarjojen katselutapaan omalla tavallaan. Kaikki voidaan katsoa nopeasti yhdeltä istumalta, joten jos haluaa nykyään olla osa fandomia, täytyy koettaa katsoa sarjat ja elokuvat mahdollisimman nopeasti. Parhaat fandomikokemukset syntyvät mielestäni kuitenkin silloin, kun sarjan jaksoja julkaistaan yksi kerrallaan säännöllisin väliajoin.

Internet on mielestäni lyhentänyt sarjojen elinikää. Meemit elävät vain muutaman viikon, jos sitäkään, ja sarjat pysyvät elossa niin kauan, kun niissä riittää katsottavaa. Päätin kesän aikana katsoa yhden nuoruuden lempisarjoistani uudestaan: Gravity falls. Nautin sarjasta yhä, vaikka katselukokemukseni oli täysin erilainen kuin teininä. Mikä on muuttunut? Sarja on vieläkin täysin sama kuin aina ennenkin. 

Kun katsoin Gravity Fallsin ensimmäistä kertaa, se ei ollut tullut ulos vielä kokonaan. Katsoin sitä siis silloin, kun sen jaksoja joutui vielä odottamaan. Jokaisen jakson jälkeen menin heti sosiaaliseen mediaan, ja keskustelin näkemästäni jaksosta muiden sarjan fanien kanssa. Me keksimme omia teorioitamme siitä, miten sen juoni kehittyisi, mitä tietyt juonenkäänteet merkitsivät, tiettyjen hahmojen psykologiasta, ja jaoimme toisillemme esimerkiksi Vailskibum94:n videoita, koska hän teki tuolloin todella mielenkiintoisia teoriavideoita monesta eri animaatiosarjasta. Saman kokemuksen minulle antoivat myös Star vs The forces of evil ja Steven Universe. 

Kaikki tähän asti mainitsemani sarjat ovat sellaisia, joiden katselukokemus on täysin erilainen riippuen siitä, olitko paikalla katsomassa sitä silloin, kun sarjaa vielä julkaistiin, tai jos katsot sen nyt. Tietysti nytkin on helppo löytää fanien tekemää taidetta, Cartoon Universe Youtube kanavan teoriat ja analyysit, sekä meemejä, mutta katselukokemus ei silti ole samanlainen. Minusta on todella nostalgista muistella sitä, kuinka näiden sarjojen fandomit odottivat kärsivällisesti, kun sarjan julkaisussa oli pitkiäkin kausia, jolloin mitään ei tapahtunut. Se, kuinka fandomi heräsi eloon pienimmistäkin sarjaa koskevasta uutisesta, Steven bombit, SVTFOE uudet shipit, Gravity Fallsin päiväkirjojen kirjoittajan paljastuminen... kaikki nuo olivat jotain aivan erityistä, varsinkin jos sen pääsi kokemaan "in real time", silloin kun se julkaistiin. 

Jos et vielä ole nähnyt mainitsemiani sarjoja, suosittelen niiden katselua yhä lämpimästi. Sarjat itsessään omaavat mielestäni ainutlaatuiset ja upeat tarinat, vaikka katselukokemus ei nykypäivänä tule olemaan läheskään samanlainen kuin mitä se oli silloin, kun nämä sarjat olivat vielä tuoreita. Jos taas haluat päästä kokemaan samankaltaisen katselukokemuksen kuin mitä Gravity Falls, Steven Universe ja SVTFOE minulle aikoinaan antoivat, kannattaa käydä vilkaisemassa Vivziepopin sarja Helluva boss. Se on ilmaiseksi Youtubessa, ja sen ensimmäinen kausi lähenee loppuaan. Myös Vivziepopin toinen sarja Hazbin hotel kannattaa tsekata. Jos pidät tässä postauksessa mainitsemistani sarjoista, tulet varmasti pitämään tästä, koska se on aikuisille suunnattu animaatiosarja. Vivziepopista huomaa, että hän on itse ollut osana montaa eri fandomia, koska kaikista hänen animaatiosarjoistaan paistaa läpi rakkaus animaatioon ja tarinankerrontaan. Minusta on todella upeaa, että olemme saaneet fellow fanitytön nostettua näin suureen suosioon. 

Toki on olemassa poikkeuksia. Esimerkiksi The Office, sekä JoJo's bizarre adventure ovat ikuisuussarjoja. Kun The Office tuli Netflixiin katsottavaksi, se sai paljon uusia katsojia ja faneja, mutta kaikki tunnistavat kyseisestä sarjasta syntyneet meemit, vaikkei olisi nähnyt yhtäkään jaksoa koko sarjasta. JJBA on toinen hyvä esimerkki tästä. Itse katsoin sen myös vasta viime vuonna, ja sainkin sitä kautta tietää, kuinka suuri osa minuakin eniten naurattaneista meemeistä on ollut peräisin tästä sarjasta, vaikken edes tiennyt sitä. Meemattavuus on minusta siis yksi niistä asioista, jotka lisäävät sarjan elinikää, sekä sitä, kuinka helppo siitä on nauttia pitkänkin ajan jälkeen.

Sarjojen katseleminen on nykypäivänä siis hyvin erilaista kuin ennen. Niiden katsominen pitkään sen jälkeen, kun ne ovat jo tulleet ulos, ei enää tunnu yhtä hauskalta, koska sarjojen fandomit ovat ehtineet jo kuolla. Minulla itsellänikin on usein paljon sanottavaa katsomistani sarjoista, joka on suurin syy sille, miksi aloitin tämän bloginkin. Haluan jakaa sanottavani lempiasioistani, ja keskustella sarjojen, pelien ja kirjojen teemoista, teorioista koskien niitä, sekä hahmojen psykologiasta. Lisäksi nautin siitä, kun pääsee nauramaan sarjoja koskeville meemeille, ja itsekin tekemään sarjaa koskevia vitsejä muiden kanssa. Se, että internetissä voi keskustella sarjoista milloin tahansa, on tehnyt sarjojen katselusta mielestäni vielä nautinnollisempaa kuin mitä se ennen oli, vaikka nykyään Blair witch project kaltaiset projektit eivät toimisikaan, koska nykyään ihmiset saavat helposti selville sen, että kyseessä oli elokuva, tai vaikka ARG.

Mikä sinun mielestäsi on parasta sarjan katsomisessa? Oletko katsonut postauksessani mainittuja sarjoja? Onko sinusta katselukokemus erilainen riippuen siitä, pääsetkö katsomaan sarjan silloin kun se julkaistaan, tai jos katsot sen myöhemmin? Mitkä sarjat ovat itsellesi tuoneet parhaita kokemuksia?