Back to school luettavaa ranskan opiskelijoille

Opiskelut ovat jälleen alkaneet. Itsekin olen päässyt jo opiskelun makuun, joten mikä parempi aihe postaukselle kuin muutama suositus muille ranskan opiskelijoille, tai ranskasta kiinnostuneille! Suurin osa mainitsemistani teoksista on suomennettu, mutta suosittelen toki lämpimästi lukemaan niitä myös niiden alkuperäiskielellä. Jos tarvitset siis ranskan tunnille jotain luettavaa, tässä muutama todella vahva suositus.

En finir avec Eddie Bellegueule - Ei enää Eddy (Édouard Louis)

Ei enää Eddy on Édouard Louis nimisen ranskalaisen kirjailijan 2014 julkaistu kirja. Se suomennettiin 2019 ja viime vuosina se on saanut paljon suosiota. Ei enää Eddy on Édouardin omaan elämään perustuva autofiktio siitä, kuinka hänen oli vaikeaa kasvaa aikuiseksi ympäristössä, joka ei hyväksynyt häntä sellaisena kuin hän oli. Eddy on homo, joten vaikea lapsuus oli odotettavissa, kun paikka, jossa hän kasvoi, ei ymmärtänyt taikka hyväksynyt Eddyn homoutta. Édouard kuvailee todella yksityiskohtaisesti ja raa'an rehellisesti sitä, millaista tuollaisissa olosuhteissa kasvaminen oli. Hän ei kaunistele asioita, ja joissakin kohdissa tämä kirja on todella raskastakin luettavaa. Hän joutui kamppailemaan köyhyyden, kiusaamisen, ja vaikeiden tunteiden kanssa jo pikku pojasta. 

Vaikka tarina on todella raskas, se on myös todella voimaannuttava. Ymmärrän täysin, miksi tämä kirja on niin pidetty ja kohuttu. Suomennoskin on minusta todella hyvin tehty, ja tekee oikeutta alkuperäiselle teokselle. Hienon suomennoksen on tehnyt Lotta Toivanen. Jos olet hiukan edistyneempi ranskan opiskelija, suosittelen tämän teoksen lukemista myös alkuperäiskielellä. Ei enää Eddy on todella vaikuttava ja tunteitaherättävä teos. 

Chanson douce - Kehtolaulu (Leïla Slimani)

Kehtolaulu on nuoren Leïla Slimanin 2016 julkaistu teos, josta on 2019 tehty myös elokuva. Slimani voitti tällä teoksella Prix Goncourt, eli Goncourtin kirjallisuuspalkinnonkin. Lukijalle paljastetaan heti ensimmäisillä sivuilla, että Massén perheen lastenhoitaja Louise on murhannut perheen kaksi tytärtä. Tarina alkaa siis aivan lopusta, ja sitten lukija pääseekin näkemään, mikä ajoi Louisen tähän kammottavaan tekoon. Massén perheen isä ja äiti, Myriam ja Paul palkkaavat Louisen hoitamaan lapsiaan. Louise on täydellinen lastenhoitaja, ja hänestä tulee pikkuhiljaa lähestulkoon osa Massén perhettä. Tytöt rakastavat Louisea, vanhemmat luottavat Louiseen, ja Louisekin vaikuttaa omalla tavallaan sopivan hyvin Massén perheen joukkoon. Jokin on kuitenkin vialla, ja lukijalle paljastuu hiljalleen niin Massén perheen sisäiset kuin myös Louisen omat ongelmat, jotka saavat aikaan kammottavan tragedian.

Tämä on todella jännittävä trilleri. Minusta oli todella nerokasta, että tarina alkaa lopusta. Se pistää lukijan aivot raksuttamaan ja jännittämään sitä, miten ja milloin Massén perheen lapset kohtaavat ennenaikaisen loppunsa. Hahmot ovat kaikki todella inhimillisiä ja ymmärrettäviä. Slimani johdattelee lukijan todella taitavasti hahmojensa ajatusmaailmaan ja elämiin, ja kertoo todella järkyttävän, mutta vaikuttavan tarinan. Tämänkin kirjan on suomentanut todella taitava Lotta Toivanen. 

L'Étranger - Sivullinen (Albert Camus)

Tätä klassikkoa ei voi olla mainitsematta. Sivullinen on listan vanhin teos, ja se on Albert Camusin kirjoittama ranskalainen klassikko vuodelta 1942. Se tunnetaan todella hyvin ensimmäisistä lauseistaan: "Äiti kuoli tänään. Tai ehkä eilen." Tämä on tarina nuoresta miehestä nimeltään Meursault, joka tuntuu olevan hiukan hukassa elämässään. Hänen äitinsä on kuollut, eikä tämä tunnu liikuttavan nuorta miestä ollenkaan. Hän ottaa töistä vapaata ja matkustaa äitinsä hautajaisiin, joiden jälkeen hän jatkaa elämäänsä normaalisti. Hän viettää paljon aikaa naisystävänsä Marien kanssa, ja päätyy yhtenä päivänä lähtemään päiväreissulle tämän, ja muutaman ystävänsä kanssa. Viettäessään aikaa ystäviensä kanssa, he törmäävät joukkoon arabeja, joiden kanssa yhdellä ystävistä on riitaa. Meursault päätyy tappamaan kyseisen arabin. Hän joutuu vankilaan, ja tarina saa avoimen lopun. 

Sivullinen on sellainen klassikko, jonka jokainen ranskaa pidempään opiskellut varmasti tuntee. Tämä on syystäkin tunnettu teos, ja kirjan voi lukea niin suomeksi kuin ranskaksi. 2013 Jacques Ferrandez myös julkaisi sarjakuva version tästä klassikosta. Siitä ei ole suomennettua versiota, joten sitä suosittelen erityisesti ranskaa pidempään opiskelleille. Ferrandezin versio on uskollinen alkuperäiselle kirjalle. Hahmojen näkeminen kuvissa ja tiettyjen kohtausten visualisointi teki tarinasta joissakin kohdissa jopa vaikuttavamman kuin mitä ne tekstinä olivat. 

Horla (Guy de Maupassant)

Horla on yksi parhaista novelleista jotka olen lukenut. Se on Guy de Maupassantin kauhunovelli vuodelta 1886, josta itse H.P. Lovecraft on saanut inspiraatiota omiin tarinoihinsa. Horla on tarina yläluokkaisesta miehestä, joka kertoo päiväkirjamaisesti ahdistuksen täyteisestä elämästään ja tuskastaan. Hän aistii ympärillään "Horla" nimisen entiteetin, joka vaikuttaa olevansa hänen ahdistuksensa lähde. Horla ei aiheuta hänelle vain henkisiä ongelmia, vaan myös fyysisiä. Hiljalleen Horla ottaa vallan päähenkilön elämästä, ja päähenkilö vajoaa syvemmälle ja syvemmälle hulluuteen. Lopuksi hän joutuu tekemään todella radikaaleja päätöksiä päästäkseen eroon Horlasta.

Kyllä, psykologisen kauhun ystävät pääsevät todellakin herkuttelemaan tämän tarinan parissa. Sen voi lukea ranskan lisäksi englanniksi ja espanjaksi, mutta tätä ei valitettavasti ole suomennettu. Horla on hieno kuvaus siitä, mitä tapahtuu sellaisen ihmisen päässä, jonka mielenterveys kärsii, eikä hänelle ole apua käden ulottuvilla. Tarina pistää todellakin pohtimaan mielenterveyttä, ja avun hakemisen tärkeyttä. Tämä teksti pitää lukijan otteessaan alusta loppuun asti, ja itsekin luin sen yhdeltä istumalta. Tarinan monitulkintaisuus ja mahdollisuus analysoida sitä niin monella eri tavalla tekevät siitä loistavan aiheen esseelle, esitelmälle, tai muulle ranskan tunnille vaaditulle lukutehtävälle. 

Olen opiskellut ranskaa ala-asteelta asti, joten ranskasta on tullut todella tuttu elinikäinen ystävä. Ranskan kieli ja kulttuuri ovat todella tärkeitä mielenkiinnon kohteita minulle, ja siksi minusta on mahtavaa vihdoin ja viimein tässäkin blogissa jakaa tätäkin innostusta kanssanne. Toivotan kaikille mukavaa koulun ja opiskelujen pariin palaamista, ja mukavia lukuhetkiä! Onnea kaikille myös erityisesti kieltenopiskeluihin!

Heartstopper, Netflixin uskollinen versio ja sarjakuva

2022 on ollut hyvä vuosi yhdelle suosikkikirjailijoistani: Alice Osemanille. Hänen sarjakuvansa Heartstopper sai oman Netflix adaptaation, jonka katsoin heti, kun se julkaistiin. En ollut aiemmin lukenut kyseistä sarjakuvaa, kunnes löysin sen ensimmäisen osan suomennetun version myynnistä kirjakaupassa. Vihdoinkin voin siis todeta, että kirjahyllystäni löytyy Osemania. Tässä postauksessa haluankin kirjoittaakin Heartstopper sarjakuvan ensimmäisestä osasta, ja siitä, miten lukukokemukseni erosi katselukokemuksestani.

Oseman alkoi kirjoittaa ja kuvittaa tätä kyseistä sarjakuva romaania jo vuonna 2016. Tyypilliseen tyyliinsä Oseman on sisällyttänyt tähänkin teokseen hahmoja, jotka esiintyvät muissa hänen teoksissaan. Hyvä esimerkki tästä on päähenkilö Charlien sisko, Tori. Tämä sarjakuva on alunperin toiminut Osemanin itsejulkaisemana webcomiccina, mutta saavutettuaan suuren suosion viime vuosina, se sai oman Netflix sarjansa, ja sitä myös käännettiin useille eri kielille. 

Tarinan päähenkilö Charlie Spring on koulussaan avoimesti homo, koska hänet revittiin ulos kaapista vuosi ennen tarinan alun tapahtumia. Hän tapaa koulun kautta Nick Nelsonin, rugbya harrastavan suositun pojan, johon hän päätyy ihastumaan. Charlie kuitenkin uskoo Nickin olevan hetero, eikä siksi uskalla näyttää tunteitaan avoimesti. Samaan aikaan Nick kuitenkin alkaa pohtimaan omaa suuntautumistaan, koska huomaa tuntevansa jotakin Charlieta kohtaan.

Luettuani sarjakuvaromaanin alun, tähän asti Netflix adaptaatio on ollut minusta todella uskollinen Osemanin alkuperäisteokselle. Tarina kulkee aikalailla samassa aikajärjestyksessä kummassakin versiossa. Pidin siitä, kuinka Netflixin versiossakin oli käytetty sarjakuvamaisia efektejä, joka todella loi tunnelmaa. Vaikka Netflix versio oli liveaction, sarjakuvamaiset efektit tuntuivat sopivan sekaan luonnollisesti.

Eroja näiden kahden version välillä oli tietysti myös jonkin verran. Netflixin versiossa moni hahmo esiteltiin paljon aikaisemmin kuin sarjakuvassa. Hahmoja oli siis enemmän. Tässä ensimmäisessä osassa ainoa Charlien läheisistä ystävistä, johon pääsi tutustumaan, oli Tao. Taon rooli ei tässä osassa ollut vielä kovin suuri. Arvostukseni Netflix versiota kohtaan kuitenkin kasvoi, koska casting oli todella onnistunut. Näyttelijät todella saavat kiinni siitä, millaisia hahmot ovat Osemanin alkuperäisessä sarjakuvassa, ja he jopa näyttävät kyseisiltä hahmoilta.

Toinen ero, jonka huomasin sarjakuvan ja Netflix version välillä on tarinan kulun nopeus. Sarjakuvassa kaikki tuntuu tapahtuvan nopeammin kuin sarjassa, joten tempo on nopeampi. Pidin siitä, että vaikka Netflix sarja on uskollinen Osemanin teokselle, siinä tarina etenee ilman kiirettä rauhallisesti. Sarjakuvissa kerronta on luonnollisesti erilaista kuin ruudulla, joten on vain odotettavaa, että tarinan eteneminen on hiukan vauhdikkaampaa.

Heartstopper sarjakuvassa pidin myös erityisen paljon pienistä yksityiskohdista, jotka eivät välttämättä liity tarinaan, mutta kertovat hahmojen luonteista. Aivan sarjakuvan lopussa Oseman on sisällyttänyt kasetin, jonka Nick ja Charlie ovat tehneet toisilleen. Siinä on soittolista biiseistä, joita he ovat toisilleen omistaneet. Tämä oli minusta todella kiva lisä.

Olen todella iloinen, että viimein sain käsiini oman fyysisen kopion Heartstopperista. Odotan innolla, että saan seuraavatkin osat käsiini. Olin myös todella positiivisesti yllättynyt suomennoksen laadusta. Yleensä haluan kuluttaa mediani alkuperäiskielellä (jos se on tehty kielellä, jota osaan), mutta tämän sarjakuvan kohdalla suomennos ei pettänyt.

Suosittelen todella lämpimästi niin Osemanin sarjakuvaa kuin Netflixin versiota tästä tarinasta. Tämä on todella sydäntä lämmittävä sarjakuva, josta huomaa kyllä Osemanin kädenjäljen ja tyylin. Hän on selkeästi panostanut tarinoidensa maailmaan, ja kaatanut koko sydämensä mieleenpainuviin ja persoonallisiin hahmoihinsa. 

Tympeät tytöt opettaa ja ottaa kantaa luovasti

Tympeät tytöt on ensimmäinen sarjakuva, jota käsittelen blogissani. Olen lukenut monia sarjakuvia, ja tämä on kyllä todellakin yksi mieleenpainuvimmista sarjakuvista, joita olen ikinä lukenut. Tympeät tytöt Aikuistumisriittejä on Riina Tanskasen 2021 elokuussa julkaistu esikoisteos, jossa päästään näkemään samanlaisia upeita ja ajatuksiaherättäviä piirroksia kuin hänen Instagram tililläänkin. Luettuani tämän sarjakuvan ja käytyäni Helsingissä hänen taidenäyttelyssään, minun oli pakko päästä puhumaan tästä huikeasta taiteilijasta.

Tämä sarjakuva sisältää yhdeksän eri tarinaa, jotka käsittelevät erilaisia ongelmia, joita erityisesti naiset joutuvat kokemaan yhteiskunnassa. Naiseksi kasvaminen, sisäistetty naisviha, ulkonäkö paineet, patriarkaatti, girl power ja sen ongelmat, seksuaalisuus ja kehollisuus, naisiin kohdistuvat odotukset, sekä se, millaista on olla "kiltti" tyttö ovat asioita, joita tässä sarjakuvassa käsitellään humoristisella ja jokseenkin hiukan sarkastisella otteella. Tympeissä tytöissä ei ole yhtä selkeää kaavaa seuraavaa juonta, vaan erilaisia yhteiskunnan ongelmakohtia käsitellään erilaisten värikkäiden hahmojen kautta. Näitä hahmoja riittääkin tässä sarjakuvassa joka suuntaan. Löytyy tolkun ihminen, patriarkaatti, Raili, tai toiselta nimeltään sisäistetty naisviha, sekä oma suosikkini: pimppienkeli. Nämä hahmot toimivat kärjistettyinä esimerkkeinä oikean elämän eri tilanteista, ja onnistuvat herättämään lukijassa monenlaisia ajatuksia. 

Tanskasen sarjakuva on loistava esimerkki feministisestä sarjakuvasta. Sitä lukiessa sai itkunauraa tietämättä itkikö enemmän vai nauroiko. Tanskanen osaa kärjistää asioita juuri oikealla tavalla, mutta pysyä silti aitona ja nostamaan pöydälle oikeita ongelmia. Tympeät tytöt on täynnä asioita, joihin olen itsekin naisena törmännyt niin omassa elämässäni kuin myös kuullut muiden naisten kokemuksia samoista asioista. Tätä lukiessani opin myös erittäin paljon uusia asioita feminismistä, koska Tanskanen oli osannut todella hienosti hivuttaa "tarinan" sekaan myös oikeaa faktatietoa ja tutkimuksia. Kyseessä ei siis ole vain "äärifeministinen" teos, vaan aito feministinen taideteos. 

Se, mikä tässä teoksessa herättää ensimmäisenä huomion on tietenkin Tanskasen todella omaperäinen tyyli. Jokainen sivu on täynnä värejä, ja jokainen hahmo on todella omalaatuinen. Pidin todella paljon siitä, että koko kirjan sisältö näytti käsinpiirretyltä tekstejä myöten. Jokaisen puhekuplan sisältö näyttää käsin kirjoitetulta, mikä tuo tähän kirjaan paljon persoonallisuutta. Siitä huomaa, että Tanskanen on nähnyt paljon vaivaa tämän kirjan eteen ja halunnut tehdä siitä omanlaisensa. Hän ei kaunistele tai peittele taiteessaan mitään. Tanskanen piirtää rohkeasti pimppienkelin piereskelemässä, sanoo asiat niin kuin ne ovat, käyttää rohkeasti kieltä, eikä jätä tulkinnan varaan mitään muuta kuin oman suhtautumisen näihin eri asioihin. Minusta oli myös upeaa bongata kuvien joukosta useita referenssejä itselleni rakkaaseen mediaan niin lapsuudesta kuin teini-iästä. Itselleni referensseistä jäi päällimmäiseksi mieleen Winx club, Tehotytöt, Mean girls ja erityisesti Heathers musikaali. Nämä olivat vain pieniä kuvallisia referenssejä, mutta minusta on aina hauska etsiskellä tällaisia referenssejä muihin medioihin.

Tämä kirja herätti erittäin paljon ajatuksia naiseudesta ja naisena elämisestä. Toinen asia mistä pidin tässä teoksessa oli se, miten Tanskanen käytti vanhoja taruja ja myyttejä esimerkkeinä, ja katsoi niitä feministisen suurennuslasin läpi. Esimerkiksi kreikkalaisesta mytologiasta tutun Medeian tarina kerrotaan tällä tavalla. Tanskasen tapa kertoa Medeian ja muutaman muun mytologisen ja uskonnollisen hahmon tarina omin sanoin feministisestä ja nykyaikaisesta näkökulmasta oli mielestäni luova idea. Hän onnistui korostamaan niiden avulla niitä pointteja, joita yritti jokaisessa luvussa tehdä. 

Vaikka Tympeät tytöt käsitteleekin vakavia aiheita ja oikeita ongelmia, Tanskanen on osannut höystää tätä kaikkea terveellä sarkasmilla. Moni teoksessa käsitelty aihe on todella raskas, mutta seassa oli mielestäni juuri oikea määrä loppukevennyksiä, jotka eivät kuitenkaan tehneet pilkkaa aiheesta. Nämä loppukevennykset oikeastaan vain korostivat sitä, kuinka naurettavia ja typeriä tietyt asenteet yhteiskunnassa ovat. Tympeiden tyttöjen yhteiskunta kritiikki osuu naulan kantaan, ja onnistuu myös samalla tekemään oppimisesta hauskaa. 

Kuten jo aiemmin totesin, tämä kirja opetti minulle paljon uutta. Tiedän feminismistä jonkin verran, mutta tämä kirja innosti minut oppimaan lisää. Tympeät tytöt Aikuistumisriittejä toimii minusta todella mahtavana tapana aloittaa feminismiin tutustuminen, jos aihe kiinnostaa. Tanskanen onkin yyhdistänyt tähän kirjaan omia kokemuksiaan, sekä muuta feminististä kirjallisuutta. Hän on listannut käyttämänsä lähteet kirjan loppuun, jotta lukija voisi itsekin tutustua niihin halutessaan. Suosittelen tätä sarjakuvaa oikeastaan kaikille, en vain niille, jotka ovat kiinnostuneita feminismistä. Sarjakuva käsittelee erittäin tärkeitä aiheita, joista kaikilla olisi varmasti paljon opittavaa. Tämän teoksen tarkoitus on mielestäni saada lukija reflektoimaan omia asenteitaan, ja pohtimaan, miten voisi omilla toimillaan viedä yhteiskuntaa ja sen asenteita parempaan suuntaan. 

Tympeät tytöt nousi heti yhdeksi suosikkisarjakuvistani. Tanskanen on erittäin lahjakas niin piirtämään kuin käsittelemään tärkeitä aiheita lukijan mukaansatempaavalla tavalla. Tätä lukiessa ei tullut missään vaiheessa tylsää, päinvastoin. Vaikka suoranaista jatkuvaa tarinaa ei ollutkaan, pienet tarinan muruset ja hauskat, mutta aidot hahmot, sekä eri käsitteiden personifikaatiot luovat aivan mahtavan kokonaisuuden. Tätä ei todellakaan kannata jättää välistä. Kaikessa absurdiudessaan ja kärjistetyissä tilanteissaan, Tympeät tytöt on erittäin aito teos. Se onnistuu peilaamaan oikean maailman ongelmia erittäin hienolla tavalla ja puhututtamaan lukijaa alusta loppuun saakka. 

Jos et saanut Tympeistä tytöistä tarpeeksesi, suosittelen lämpimästi tsekkaamaan Tanskasen Instagram tilin, jossa hän jakaa taidettaan ja mielipiteitään. Aikuistumisriittejä onkin pieni osa hänen tilistään kirjan muodossa, joten jos pidit Tympeistä tytöistä, Tanskasen Instagram kannattaa ottaa seurantaan.