Miten Fiktiofanin kynästä syntyi? - Blogin vuosipäivä

Fiktiofanin kynästä vietti tiistaina ensimmäistä syntymäpäiväänsä. Olen pitänyt tätä blogia nyt jo vuoden, mikä tuntuu todella uskomattomalta. Bloggaamisesta on vain vuodessa tullut osa elämäni, ja olen sen ansiosta päässyt jakamaan omia mielipiteitäni ja pohdintojani monista suosikkiasioistani. Blogin ylläpitäminen on opettanut minulle paljon uutta kirjoittamisesta, omasta fiktiomaustani, sekä tietenkin itse bloggaamisesta. Tämä postaus on siis hiukan erilainen, koska se käsittelee Fiktiofanin kynästä -blogin tarinaa, joka ei ole fiktiivinen, vaan aivan oikea.

Alku ja nimen synty

Kuten lukijoilleni on varmasti selvää, rakastan fiktiota sen monissa eri muodoissa. Elokuvat, sarjat, kirjat, sarjakuvat, pelit, olen todella kaikkiruokainen median suhteen. Kunhan tarina herättää jonkinlaisia tunteita, ja sitä voi analysoida, sillä on mahdollisuus päätyä tänne käsittelyyn. Kun kuluttaa mediaa yhtä laaja-alaisesti kuin minä, kaikesta lukemastani, katsomastani tai pelaamastani on hankalaa päästä keskustelemaan muiden kanssa. 

Netti on täynnä foorumeita, fanisivuja ja videoita liittyen näihin mielenkiinnon kohteisiini, ja toki niissäkin voi jakaa omia näkemyksiään kyseisestä asiasta esimerkiksi kommenttikentässä. Kommentit ovat kuitenkin suhteellisen rajoittavia, kukaan ei jaksa lukea kolme sivua pitkää kommenttia, ja vielä kaiken lisäksi vastata siihen omalla näkemyksellään. 

Kavereiden kanssa pääsee toki jutustelemaan monista kokemistani tarinoista, mutta ei läheskään kaikista. Kuten minullakin, heillä on omat makunsa median suhteen. Erilaisuus on todella hieno asia, ja vaalin sitä. Siksi ymmärrän myös, ettei heitä välttämättä kiinnosta samat tarinat, jotka sytyttävät intoni, avaavat kyynelkanavani, tai herättävät suuria ajatuksia. Istuin ystäväni kanssa kahvilassa miettimässä juuri tätä dilemmaa. En halua tuputtaa ystävilleni asioita, joiden tiedän tylsistyttävän heitä. Sitten ystäväni keksi hienon idean: perusta blogi! 

Ystäväni ehdotuksesta aloin ideoimaan nimiä blogilleni. Tein listan asioista, joita halusin käsitellä postauksissani. Mitä blogini tulisi käsittelemään? Millaisin sanoin kyseistä aihetta voisi kuvata? Mitkä sanat voisivat kuvata kaikkea sitä, mistä haluan kirjoittaa? Millaisia sanoja näihin sanoihin voisi liittyä? Laadittuani pitkän listan erilaisia sanoja ja ssynonyymeja, aloin yhdistelemään sanoja tästä pitkästä listasta. Sieltä syntyi todella monta mahdollista nimivaihtoehtoa. Jotkut niistä olivat hyviä, jotkut loistavia, ja joitakin niistä en edes kehdannut kirjoittaa muistiin. Nimivaihtoehtoja oli monia, joten nyt ongelmana oli se, että mikä niistä päätyisi blogini nimeksi. Laitoin listastani kuvaa ystävilleni. He antoivat omia kommenttejaan ja näkemyksiään eri nimistä. Loppujen lopuksi yksi nimi kuitenkin nousi ylitse muiden: Fiktiofanin kynästä. 

Millä alustalla kirjoittaa?

Seuraava askel oli löytää sivusto, jolle halusin alkaa kirjoittamaan. Googlailtuani jonkin aikaa, löysin monta hyvää vaihtoehtoa. Kaikista suosituimmat vaihtoehdot olivat kuitenkin WordPress, Blogger, sekä Tumblr. Tumblrista minulla olikin jo jonkin verran kokemusta, ja tiesin miten se toimii. Tiesin siis, ettei se vastannut oman blogini visiota. 

Käännyin siis WordPressiin. Menin kyseiselle sivustolle, ja aloin testailemaan sitä, miten kyseinen alusta toimii. Sen käyttö vaikutti sellaiselta, jonka opetteluun menisi jonkin verran aikaa, mutta se ei kuitenkaan ollut liian hankala. Lopulta päädyin kuitenkin tyrmäämään tämänkin sivuston, koska vuoden ilmaisen kokeilun jälkeen se maksaisi. WordPressin hinnat eivät ole ollenkaan kalliita, mutta halusin kuitenkin löytää mieluiten ilmaisen alustan. 

Päädyin siis Bloggeriin. Blogger on ollut minusta todella kätevä ja helppokäyttöinen, sekä ilmainen. Oman blogin ulkoasun muokkaus on suhteellisen simppeliä, ja uusia postauksia on helppo luoda. Blogini näytti omaan silmääni juuri sellaiselta kuin toivoinkin, joten hyppäsin suoraan asiaan. Kirjoitin ensimmäiset postaukseni, ja siitä se lähti!

Mistä kirjoittaa?

Varsinkin bloggaamisen alkuvaiheilla oli todella helppoa keksiä aiheita, joista kirjoittaa. Minulla oli niin paljon aiheita, ideoita, sekä sanottavaa takaraivossa, että tekstit syntyivät kuin itsekseen. Yksi postaus viikossa on tuntunut todella hyvältä tahdilta alusta asti. Siitä muodostui pikku hiljaa rutiini. Joka viikon alussa aloin jo mielessäni pikku hiljaa hauduttelemaan seuraavaa aihetta, josta kirjoittaa. Sitten siirryin kirjoittamiseen, ja valitsin julkaisupäiväkseni perjantain. Pidin myös useampaa listaa, joihin kirjoitin muistiin mahdollisia postauksen aiheita. Tällä rutiinilla olen saanut aikaiseksi jo monta kymmentä tekstiä, ja lisää on toki tulossa. 

En tietenkään kirjoita kaikista kuluttamistani tarinoista, joten miten valitsen ne tarinat, joista haluan kirjoittaa? Vapaa-ajallani kulutan toki paljon erilaisia tarinoita. Jotkut niistä jäävät kesken, jotkut saan ahmittua todella nopeasti, ja toiset ovat jotakin tältä väliltä. Kaikista suurin syy sille, miksi tietyt tarinat päätyvät kuitenkin aiheiksi blogiini on se, että ne herättivät minussa jotakin. Ne aiheuttavat vahvoja tunteita, minulla on niistä mielipiteitä ja sanottavaa. Maailma on täynnä todella mahtavia tarinoita, jotka jäävät kokematta juuri sen takia, että maailmassa on niin paljon upeita tarinoita. Haluan blogissani hehkuttaa tarinoita, joista pidin, sekä tuoda valoa sellaisille tarinoille, jotka eivät ole niin kovin suosittuja, mutta joiden pitäisi olla. Lisäksi haluan jakaa omia positiivisia, sekä negatiivisiakin kokemuksia monenlaisten tarinoiden parissa muiden kanssa. 

Upea ensimmäinen vuosi

Ensimmäinen vuoteni bloggaajana on ollut todella antoisa. Olen oppinut todella paljon kirjoittamisesta, ja toki myös itsestäni. Blogipostauksen kirjoittaminen tarinasta, josta pidin, vaatii paljon pohdintaa ja analyysia. Olen siis oppinut katsomaan kuluttamaani mediaa uusin silmin. Lisäksi olen löytänyt monista sydäntäni lähellä olevista tarinoista aivan uusia tasoja, koska olen postauksia varten päätynyt tarkastelemaan niitä erilaisista näkökulmista. Bloggaaminen on ollut minulle todella antoisa harrastus, jota voin todellakin suositella muillekin, jotka pitävät kirjoittamisesta. Se tuo mukanaan mielenkiintoisia haasteita, ja opettaa katsomaan asioita useammasta näkökulmasta. 

Kiitos kaikille lukijoilleni tästä ensimmäisestä vuodesta. Odotan toista blogivuotta ja sen mukanaan tuomia uusia haasteita innolla.

Aliarvostettu genre: Fanifiktio

Fiktion suurena ystävänä, tai fiktiofanina, joka on viettänyt netin ihmeellisessä maailmassa enemmän aikaa kuin kehtaisi myöntää, fanifiktio ei ole minulle mikään uusi tuttavuus. Itse asiassa ensimmäiset nettiin julkaisemani tekstit olivat fanifiktiota, mikä ei varmaankaan tule yllätyksenä. Siitä on vuosia, kun viimeksi luin fanifiktiota, ja lähestulkoon vuosikymmen, kun viimeksi kirjoitin sitä. Viime viikonloppuna pääsin kuitenkin osallistumaan Hanna Karoliinan ja Riku Hannukaisen fanifiktio työpajaan Desuconissa. Kyseinen työpaja nousi heti yhdeksi Desucon viikonloppuni tähtihetkeksi. Vaikka olen ollut aikoinani osa fanifiktio yhteisöä, opin tämän työpajan aikana todella paljon uusia asioita fanifiktiosta, sekä itse kirjoittamisesta. Olen kirjoittanut koko elämäni, mutta fanifiktioon tutustuin ensimmäistä kertaa ehkä 11-12 vuotiaana. 

Mitä fanifiktio oikeastaan on? Kirjanetin määritelmän mukaan se on fanien tuottamaa tekstiä, jossa käytetään jostakin jo olemassa olevasta kirjasta, pelistä, sarjasta, tai elokuvasta tuttuja hahmoja. Fanifiktio voi siis jatkaa siitä, mihin alkuperäinen tarina päättyy. Suosittuja fanifiktio sivuja ovat esimerkiksi fanfiction.net, Archive of our own, sekä Wattpad. Kyseisiltä sivuilta löytyy paljon fanien tuottamia tarinoita, joissa on käytetty tunnettujen tarinoiden hahmoja. Harry Potterista löytyy läjäpäin fanien kirjoittamia tekstejä, mutta myös oikean elämän julkkiksista, kuten BTS:n, sekä One Directionin jäsenistä löytyy tuhansia, ellei miljoonia eri tuotoksia. 

Desuconin fanifiktio työpajassa käytiin läpi tiettyjä myyttejä fanifiktioon liittyen. Kyseiset myytit olivat:
1. Eiks se oo joku teinien hömppäjuttu ja aina (poika)romantiikkaa?
2. Koska sä alat kirjoittamaan jotain oikeeta?
3. Fanfiction on aika huonolaatuista, tyyliin: "Their tongues fought for dominance, while blue orbs stared at each other."
4. En ollut kovin hyvä kielissä koulussa, punakynä heilui opettajalla. En osaa kirjoittaa.

Ajattelin puhua näistä myyteistä hiukan omien kokemuksieni pohjalta. En itse tiedä sanoisinko näitä kaikkia myyteiksi, etenkään ensimmäistä. Fanifiktiota pidetään usein teinien hömppäjuttuna ja etenkin teinityttöjen hömppäjuttuna. Toki moni fanifiktion kirjoittajista on nuoria, mutta nämä todella nuoret fanifiktion kirjoittajat ovat vain pieni osa fanifiktio yhteisöä. Fanifiktion kirjoittajat, sekä lukijat sijoittuvat paljon isommalle ikähaarukalle kuin vain teini-ikäisiin. Toinen osa tätä ensimmäistä myyttiä taas on vain osittain myytti. Romantiikka, ja etenkin poikaromantiikka, on omaksi fanifiktio alalajikseen muodostunut fanifiktion muoto. Kaikki fanifiktiot eivät ole, tai sisällä romantiikkaa, mutta shippaaminen, eli hahmojen kirjoittaminen suhteeseen, on todella suosittua fanifiktioissa. Monesti tarinoissa, joita koemme, on hahmoja, jotka voisivat jonkun fanin mielestä sopia hyvin yhteen, mutta he eivät päädy alkuperäisessä tarinassa yhteen syystä tai toisesta. Fanifiktio on siksi täydellinen ratkaisu tähän, koska fanien luomuksissa voi tutkia sitä, miten parisuhde kyseisten hahmojen välillä voisi toimia.

Toinen myytti koski asenteita fanifiktiota kohtaan. Fanifiktio on saanut netissä tietynlaisen maineen, joka koskee osittain myös kolmatta myyttiä. Kuka tahansa voi kirjoittaa ja julkaista omaa fanifiktiotaan todella helposti, joten on selvää, että joukkoon mahtuu paljon ei niin hyviä tekstejä. Fanifiktiota itsessään ei välttämättä voi myöskään myydä kirjamuodossa, koska niissä käytetään hahmoja, jotka kuuluvat jo jollekin taholle. Minusta on kuitenkin todella epäkunnioittavaa pitää fanifiktiota alempi arvoisena kirjoittamisen muotona. Todella moni löytää rakkautensa kirjoittamiseen fanifiktioiden kautta, ja fanifiktiot ovat loistava tapa harjoitella luovaa kirjoittamista. Fanifiktio yhteisössä on ihmisiä, joista on myöhemmin elämässä tullut kirjailijoita. Tässä yhteisössä on myös paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole julkaisseet kirjoja, mutta joiden fanifiktiot ovat vuosien harjoittelun tuloksena lähestulkoon parempia kuin alkuperäisteokset. Kyseisen genren kirjoittajat ovat usein todella omistautuneita, ja siitä on tullut jopa meemi, kuinka omistautuneita esimerkiksi Archive of our own kirjoittajat ovat. Fanifiktio on siis aivan yhtä "oikea" tapa kirjoittaa kuin minkä tahansa muun genren kirjoittaminen. Pohjimmiltaan se on kuitenkin monille todella rakas harrastus, eikä harrastusta tarvitse aina ottaa niin vakavasti. Tärkeintä on se, että voi pitää hauskaa, ja nauttia siitä, mitä tekee.

Fanifiktio on todella turvallinen ja hyvä tapa aloittaa kirjoittaminen, jos ei ole aiemmin kirjoittanut fiktiota. Sen avulla voi oppia erilaisia kirjoitustekniikoita, hahmon rakentamista, dialogin kirjoittamista, ja paljon muuta. Desuconin fanifiktio työpajassakin kävimme paljon mielenkiintoista keskustelua juurikin hahmoista. Mikä tekee hahmosta muistettavan, ja millainen on hyvä ja onnistunut hahmo, ovat asioita, joita fanifiktion kirjoittaminen opettaa varmasti aivan toisella tasolla kuin se, jos aloittaa kirjoittamisen suoraan omilla hahmoilla ja tarinoilla. Kun fanifiktion kirjoittaja kysyy itseltään, miksi valitsi juuri kyseiset hahmot tarinaansa, vastaus voi antaa todella paljon hyödyllisiä rakennuspalikoita omien hahmojen luomiseen tulevaisuudessa. Siinä oppii myös pikkuhiljaa käyttämään kieltä (pun not intended) luovilla tavoilla. Vaikkakin jos ottaa liikaa mallia niistä hiukan vähemmän laadukkaista fanifiktioista, saattaa tulla itsekin luoneeksi sellaisia kauniita mielikuvia kuin kaksi kieltä taistelemassa valta-asemasta. Netistä kuitenkin löytyy todella paljon hyviä vinkkejä ja luettavaa, jos haluaa kehittää omaa kielen käyttöä teksteissä.

Fanifiktioita on helppo julkaista ja jakaa, joten niistä voi myös saada palautetta aivan ilmaiseksi. Kyseinen tekstilaji on ehkä tekstilajeista interaktiivisin, ja siksi pidän sitä hyvänä väylänä itsensä kehittämiseen kirjoittajana. Fanifiktio yhteisö on siis todella hyvä tapa myös löytää kavereita, jotka pitävät kirjoittamisesta, sekä tarinasta, josta itsekin pidät. Kaksi kärpästä siis yhdellä iskulla!

Suosittelen todella lämpimästi rohkeasti kokeilemaan fanifiktion kirjoittamista. Olen itse kirjoittanut tarinoita siitä asti, kun opin kirjoittamaan. Kirjoittelin fanifiktiota muutaman vuoden teininä, ja nykyään kirjoittelen paljon runoja, sekä novelleja. Tässä työpajassa teimme muutaman lyhyen fanifiktio kirjoitusharjoituksen, jotka todellakin avasivat silmäni sille, kuinka hauskaa juuri tätä genreä on kirjoittaa. Kirjoittaminen on aina ollut minusta hauskaa, mutta en edes muistanut, kuinka hauskaa fanifiktioiden luominen on. Viime aikoina olen kirjoitellut paljon lähinnä trilleri tyyppisiä tekstejä, joten oli todella mukavaa vaihtelua testailla pitkästä aikaa toisenlaista genreä. Vahva vinkki siis kaikille teille, jotka kirjoittelette myös aktiivisesti: tutkiskelkaa muitakin genrejä, ja kirjoittakaa jotakin, jostain toisesta genrestä. Iloisia kirjotteluhetkiä!