2022 odotukset

Ensi vuosi tuo mukanaan paljon uusia asioita, joita odotan innolla. Tässä on lyhyt lista asioista, joita todella odotan 2022 vuodelta.

Martta Kaukonen: Sinun varjossasi

Kaukosen esikoisteos Terapiassa, josta tein myös oman postauksen, on yksi parhaista trillereistä, jonka olen lukenut. Kuvitelkaa vain, kuinka innoissani olin, kun BookBeatiin ilmestyi ilmoitus, että Kaukoselta julkaistaisiin toinen kirja 2022. Tämä kirja sivuaa kuvauksen mukaan saman tyylisiä aiheita kuin Kaukosen ensimmäinen teos. Sen päähenkilöitä ovat kuusikymppinen Maaria Lauttasaaresta, näyttelijä Minna, koulussa ennen loistavasti menestynyt Suvi, ja feministinen performanssitaiteilija Roni. He muodostavat ryhmän, joka ei suostu pysymään hiljaa #MeToo-kampanjan ansiosta. Kirjan kuvaus päättyy kysymykseen: "Voivatko ryhmäläiset luottaa toisiinsa, ja ajaako heitä oikeudenmukaisuuden jano, vai kostonhimo?" Kuulostaa siis erittäin lupaavalta!

Life is strange 1 remastered

Selailin mielenkiinnosta myös ensi vuonna julkaistavia pelejä. Life is strange-sarjan suurena fanina minua ilahdutti suuresti, kun näin 2022 julkaistavien pelien listalla LIS1 remastered. Tämä peli on minulle jo nyt nostalginen, vaikka pelasinkin sen ensimmäistä kertaa aivan lukion alussa. Sen tarina kertoo todella kauniin sanoman ystävyydestä ja rakkaudesta. Max Caulfield tajuaa valokuvaamistunnillaan, että hänellä on mysteerinen voima matkustaa ajassa taaksepäin, ja hän koettaa käyttää tätä voimaansa estääkseen lapsuudenystäväänsä Chloea kuolemasta, samalla yrittäen välttää uhkaavaa tornadoa, ja selvittäen Chloen ystävän Rachelin katoamista. Vaikka tässä tarinassa ja sen hahmorakennuksessa on omat aukkonsa, tämä peli on todella lähellä sydäntäni. Arcadia Bay on tavallinen kaupunki, mutta siellä asuu paljon rakastettavia hahmoja.

Helluva boss 2. kausi

Vaikka Helluva Bossin ensimmäinen kausi ei ole vielä pulkassa, sen toinen kausi on jo saanut oman trailerinsa. En todellakaan malta odottaa sitä, että pääsen näkemään mitä Vivziepopilla on varastossa meille syntisille sarjan faneille. Trailerin perusteella voimme odottaa, että saamme tietää lisää Blitzon menneisyydestä, hänen lapsuudestaan, ja seikkailuistaan ihmismaailmassa ennen IMP:n perustamista. Minua kiinnostaa erityisesti Blitzon ja Fizzerallin suhde. Yllätyksekseni, ilokseni, trailerissa oli myös Moxxie oletettavasti ryöstämässä pankkia, tai jotain muuta arvokasta aivan uuden tuntemattoman hahmon kanssa. Olen nähnyt spekulaatiota, että tämä voisi mahdollisesti olla taustatarina sille, miten Millie ja Moxxie tapasivat toisensa. Myös Striker tekee paluun tässä trailerissa. Hän taistelee Millietä ja Moxxieta vastaan, ilman Blitzoa paikalla. Ymmärrettävästi Striker kantaa kaunaa heitä kohtaan Harvest Moon festival jakson tapahtumien jälkeen. Olen erittäin innoissani tästä uudesta kaudesta, koska sarjan hahmot ovat erittäin mielenkiintoisia, Striker on yksi lempipahiksistani, ja koska haluan lisää hahmolauluja.

 Hazbin hotel 1. kausi

Vivziepopin sarjojen fanit pääsevät todella nauttimaan vuodesta 2022. Hazbin hotelin ensimmäinen kausi tulee vihdoinkin julki A24 ansiosta. Sarjan pilotti jakso julkaistiin jo kaksi vuotta sitten Youtubessa, ja on kerännyt sinä aikana 70 miljoonaa katselukertaa. Vaikka olemmekin saaneet ikäviä uutisia siitä, että suuri osa alkuperäisistä ääninäyttelijöistä vaihtuvat, odotan tätäkin. Tietenkin rakastan näitä alkuperäisiä ääninäyttelijöitä, ja siinä menee varmasti aikaa, että totun uusiin ääniin, mutta haluan antaa näille uusille äänille mahdollisuuden. Minulle tärkeintä Hazbin hotelissa on kuitenkin tarina ja hahmot. Lisäksi voin tukea alkuperäisiä ääninäyttelijöitä ja seurata heidän uraansa sosiaalisesta mediasta muutenkin. Olen kiitollinen siitä, että Hazbin hotel pilotin ansiosta tutustuin moneen uuteen ääninäyttelijään, joita nyt fanitan, ja seuraan innolla muitakin projekteja, joissa  he ovat olleet mukana. Minulla on suuri luotto Vivziepopiin ja tähän sarjaan. 

Mitä sarjoja/pelejä/kirjoja sinä odotat 2022 vuodelta? Oletko yhtä innoissasi tässä postauksessa mainitsemistani tarinoista?

Hyvää uutta vuotta!

2021 suosikkini

 2021 löysin ja rakastuin moniin uusiin tarinoihin. Luin enemmän kirjoja kuin koskaan aiemmin, katsoin paljon sarjoja, ja Nintendo Switch pelikonsolin hankittuani, rakastuin myös moneen uuteen peliin. Tässä postauksessa ajattelin jakaa lukijoideni kanssa, mitä kaikkea olen löytänyt ja mistä olen nauttinut fiktion upeassa maailmassa tänävuonna. 

Tammikuu

Jojo's Bizzarre adventure Part 5
Aloitin 2020 loppupuolella kunnolla katsomaan Jojoa, ja kun pääsin hiukan pitkästyttävän part 1:sen läpi, aloinkin maratoonata Jojoa huolella. Tammikuussa pääsin siis aloittamaan part 5:sen. Nautin tästä osasta erittäin paljon. Part 5 Jojo porukka on todella rakastettava ja persoonallinen, mikä ei ole yllätys, kun on katsonut aiemmat partit. Pidin tämän partin tarinan kerronnan rakenteesta, ja siitä, miten jokaisen hahmon taustatarina sai kokonaisen jakson. Lisäksi tämän partin pahiksillekin oli annettu kunnon taustatarinat, joten katsoja pystyi ymmärtämään ja tuntemaan empatiaa heitäkin kohtaan. (Tai no, ainakin suurta osaa kohtaan!) Vaikka Jojo on suurimmaksi osaksi hullun hauska, tämä osa sai minut myös itkemään, koska Araki todella osaa tehdä hahmoista pidettäviä. Itse tykästyin eniten tässä partissa Brunon ja Narancian hahmoihin. Pidin myös erittäin paljon partin pääpahiksesta, vai pitäisikö sanoa pääpahiksista. Hän, tai he, oli(vat) todella persoonallisia ja erikoisia. Myös tämän partin animaatiosta huomasi, että tekijät todella pistivät tähän koko sydämensä, ja että he todellakin pitävät Jojosta myös itse. Ja soundtrack, en voi olla mainitsematta myös sitä, koska Jojon (koko sarjan) musiikkeja on tullut vuoden aikana kuunneltua todella paljon.

Helmikuu

The good place
Hyvän mielen komediasarja Netflixistä, jota kaverini suositteli minulle, koukutti minut heti ensimmäisessä jaksossa. Michael Schur, joka on luonut myös The Officen ja Parks and recreationin, on ollut luomassa myös tätä tilannekomediaa. Tämän sarjan tarina keskittyy Eleanor Shellstroppiin, joka on kuollut ja päätynyt "hyvään paikkaan". "Hyvä paikka" ja "paha paikka" vastaavat meidän käsitystämme taivaasta ja helvetistä, vaikka niissä onkin tietenkin eroja. Eleanor kuitenkin tajuaa, ettei ollut tarpeeksi hyvä ihminen elämässään ansaitakseen pääsyä hyvään paikkaan. Hän koettaa pitää asian salassa, mikä johtaa hulvattoman hauskoihin tilanteisiin, ja aivan nerokkaaseen juonenkäänteeseen ensimmäisen kauden lopussa. Tätä ei kannata jättää välistä, varsinkin, kun sen viimeinen kausi ilmestyi juuri Netflixiin.

Maaliskuu

Among us
Olin pelannut tätä peliä tietenkin jo aiemmin, mutta tämän vuoden alkupuolella pelasin sitä erityisen paljon ystävieni kanssa, sekä jonkun verran myös randomien kanssa. Among us on todella yksinkertainen ja koukuttava peli. Sen idea on, että maximissaan 10 astronauttia, eli pelaajaa, suorittaa erilaisia tehtäviä ympäri avaruusalusta. Näiden pelaajien joukossa on kuitenkin yhdestä kolmeen imposteria, eli huijaria, joiden tehtävänä on tappaa muut pelaajat. Crewmatet, eli pelaajat, jotka eivät ole huijari, yrittävät saada kaikki avaruusaluksen tehtävät suoritettua tulematta tapetuiksi, ja äänestämällä samalla yksi kerrallaan ulos muita, jos he uskovat tämän olevan huijari. Huijari(t) voittaa, jos hän/he saa(vat) kaikki tapettua, kun taas crewmatet voittavat, jos he saavat kaikki tehtävät tehtyä, tai äänestettyä kaikki huijarit ulos. Pelin yksinkertaisuus tekee siitä niin koukuttavan, ja lisäksi se paljastaa kaveriporukasta taitavat valehtelijat ja pelaajat. Suosittelen tätä pelattavaksi etenkin kavereiden kanssa! Tämä on saatavilla kaikille konsoleille, sekä tietokoneelle.

Huhtikuu

Miika Nousiainen: Juurihoito
Tämä on Miika Nousiaisen kirjoitustyylin tuntien erittäin hauska kirja. Tarina kertoo kahdesta veljeksestä, Onnista ja Eskosta. Onni oli aina luullut olevansa ainut lapsi, mutta kun hänen hammaslääkärinsä Esko paljastuu hänen veljekseen, pienen kinan jälkeen he lähtevät isänsä jalanjäljissä kohti Australiaa. Matkan aikana he löytävät sisaruksia sieltä täältä ympäri maailmaa, ja tutustuvat tietenkin toisiinsa. Tämän tarinan metaforat on sidottu nerokkaasti hampaidenhoitoon. Kaiken hauskan takaa löytyy myös aito sanoma perheen arvosta ja elämäntarkoituksesta, sekä paljon oikeaa tietoa Australian kulttuurista. Suosittelen tätä kirjaa lämpimästi kaikille, jotka kaipaavat hyvänmielen luettavaa.

Toukokuu

Animal Crossing New Horizons

Sain huhtikuun lopussa itselleni Nintendo Switch konsolin, ja ensimmäinen pelini sille oli tietenkin Animal Crossing. New Horizons on ensimmäinen Animal Crossing peli, jota olen pelannut, joten voitte varmaan arvata, mihin käytin koko kesäni. Tämä hyvän mielen peli toimi täydellisenä vastapainona kandityöni edistämiselle, kun pääsin rakentamaan saartani, etsimään itselleni kyläläisiä, täyttelemään museotani, ja muuten vain nautiskelemaan tämän pelin äärellä niin itsekseni kuin myös ystävieni kanssa. Animal Crossingia pelatessa tulee aina hyvä mieli, koska sen musiikki, hahmot, ja rentouttava energia on vain niin koukuttavaa ja rauhoittavaa.

Kesäkuu

Miraculous Ladybug

Tässä kuussa ystäväni näytti minulle muutaman jakson tästä sarjasta, ja käännytti minut täten tämän absoluuttisen katastrofisen, aukkoja täynnä olevan, huonosti toteutetun tarinan suureksi faniksi. Tietenkin, Miraculous Ladybug on suunnattu lapsille, mutta silti siitä voi nauttia myös aikuisena. Kyllä, pidän tästä sarjasta erittäin paljon, vaikka se onkin rakenteellisesti ja tarinaa lähemmin katsottuna täysi katastrofi. Miraculous ladybug kertoo Marinette nimisestä pariisilaistytöstä, joka koettaa tasapainotella supersankari Ladybugin elämää koulun ja muun teini-iän elämän ohella. Hän on täysin ihastunut luokkalaiseensa Adrieniin, joka tasapainottelee salaa itsekin supersankari Cat noir elämän ja teini-elämän välillä. Adrien on täysin lääpällään Ladybugiin, tietämättä sen olevan Marinette, mutta Marinette Ladybugina ei ole pätkääkään kiinnostunut Cat noirista. Yhdessä Cat noir ja Ladybug yrittävät kuitenkin pysäyttää Hawkmoth nimisen pahiksen, joka käyttää pariisilaisten negatiivisia tunteita ottaakseen heistä vallan, ja varastaakseen Ladybugin ja Cat noirin supervoimien lähteen: miraculous nimiset korut. Tällä tarinalla on todella paljon potentiaalia, vaikka sen katsominen tuntuukin välillä raivostuttavalta. Jos rakastat viharakkauskatsoa, tai haluat vain pistää aivot narikkaan ja nauttia tämän sarjan kauniista animaatiosta, suosittelen tätä lämpimästi.

Heinäkuu

Beastars 2. kausi
Tätä olin odottanut todella pitkään. Beastarsin ensimmäinen kausi osui ja upposi suoraan sydämeeni, joten kun sarjan toinen kausi ilmestyi Netflixiin, katsoin sen melkein yhdeltä istumalta. Legoshin, Louis senpain, Harun, ja muiden Cherryton Academyn, sekä koko Beastars tarinan maailman hahmot ovat todella kiinnostavia, syvällisiä ja upeasti kirjoitettuja. Tarina jatkuu suoraan siitä, mihin ensimmäinen kausi loppui, joten tarinaan pääsee helposti mukaan. Ensimmäisellä kaudella ei keskitytty kovinkaan paljoa murhamysteeriin, josta koko tarina alkoi, mutta tällä kaudella Legoshi alkaa selvittämään kuka tappoi Temin. Vaikka tarina kerrotaankin suloisilla eläinhahmoilla, älä anna ulkokuoren hämätä. Tämä on todella synkkä ja syvällinen tarina, jonka hahmot ovat todella valloittavia ja mieleenpainuvia. Upeasti animoitu kokonaisuus, mahtavat ääninäyttelijät (niin dubissa kuin subissa), sekä erittäin banger taustamusiikit luovat erinomaisen kokonaisuuden. Jos pidät vakavammista tarinoista ja aikuisemmista, ja aidoista rakkaustarinoista, tämä sopii sinulle täydellisesti.

Elokuu

S.K. Tremayne: Äänet
Aloitin veljeni kanssa kesäkuussa Bookbeat tilauksen, joka on yksi syy sille, että olen tänävuonna saanut luettua enemmän kirjoja kuin koskaan aiemmin. Psykologisten trillereiden ja kauhun ystävänä pyysin tietenkin toiselta lukutoukka ystävältäni lukusuositusta tästä genrestä. Hän sitten suositteli minulle Tremaynen kirjaa Äänet. (Kiitos Pieni Suuri Kirjahylly <3 !) Itse vertasin tätä kirjaa mielessäni elokuvaan Kaunis mieli, koska kyseessä on tarina, jossa lukija ei oikeasti tiedä, ovatko tietyt tapahtumat päähenkilön mielenterveyden ongelmien tuotosta, vai todellisuutta. Innostuin kuuntelemaan myös muut Tremaynen kirjat, koska niissä on samaan kammottavaan tyyliin loistavasti rakennetut loppuratkaisut. Äänet (alkuperäiseltä nimeltään The Assistant) kertoo Jo nimisestä hiljattain eronneesta naisesta, jolla on kotonaan Electra niminen virtuaalinen kotiapulainen. Jo kuitenkin järkyttyy, kun Electra paljastaa hänelle tietävänsä Jon osallisuudesta erään nuoren miehen kuolemaan vuosia sitten. Tremaynen kirjat ovat todellakin nannaa kaikille psykologisten trillereiden faneille, ja Äänet, jossa käytetään hyväksi nykyajan teknologiaa, tuo esiin karmivia pelkoja teknologiian liittyen. 

Syyskuu

Your turn to die chapter 3 part 2

Danganronpa fanina ei varmaan tule yllätyksenä, että rakastan myös Your turn to die peliä. Opiskelijana se yllättää vielä vähemmän, koska peli on ilmaiseksi pelattavissa tällä sivulla. Olen odottanut pitkään ja hartaasti tätä chapteria ilmestyväksi, joten kun se viimeinkin julkaistiin, pelasin sen melkein heti. Your turn to die on minusta vielä parempi versio Danganronpasta, vaikka sen idea onkin hiukan erilainen. Pidän myös todella paljon YTTD:n hahmoista, jotka eroavat toisistaan paljon enemmän kuin Danganronpa hahmot. Danganronpassa kaikki hahmot ovat saman ikäisiä, koska he ovat luokkalaisia, mutta YTTD:ssä on eri ikäisiä hahmoja, opiskelijoita, lapsia, aikuisia, eri ammateista, ja eri taustoista. Chapter 3 part 2 oli todellakin suuri tunteiden vuoristorata. Kyseisen chapterin pääpahis Midori on rakastettavan raivostuttava hahmo, joka vetoaa todellakin siihen fanityttö puoleen minussa, joka rakastaa juuri tällaisia raivostuttavia hahmoja. Koko chapterin ajan pelaaja joutuu elämään epävarmuudessa siitä, onko yksi parhaista hahmoista elossa vai ei, ja yksi uusista tuttavuuksista saa pelaajan, eli Saran, valinnoista riippuen glow upin. Jos et vielä ole pelannut tätä, niin hopi hopi, tätä ei kannata missata.

Lokakuu

Deltarune chapter 2

Undertalen suurena fanina, ja edelleen opiskelijana, ei varmaan yllätä, että tämä peli oli pakko pelata. Chapter 1 aivan hullun cliffhanger lopun jälkeen Toby Fox palasi vihdoin ja viimein chapter 2 kanssa, joka oli aivan yhtä loistava kuin Foxin aiemmatkin pelit. Kirjoittajana ja säveltäjänä Fox on todellakin täysi nero. Hänen kaikki hahmonsa ovat mieleenpainuvia ja rakastettavia, ja tarinat ovat täynnä sydäntä. Jokainen hahmo saa todellakin huolellisesti kirjoitetun kehityksen, ja tämä chapter todellakin muuttaa asioita todella paljon. Vaikka Fox on todennut julkisesti, että Deltarunella tulee olemaan yksi selkeä loppu, johon ei voi vaikuttaa, tässä chapterissa on kaksi eri polkua. Kuten Undertalessakin, voit joko tappaa kaikki vastaantulijat, tai sitten säästää heidät. Itse pelasin läpi pacifist tyylillä, koska tarina on paljon hauskempi ja mukavampi sillä polulla. Snowgrave polulla taas pelaaja manipuloi yhtä sydämellisimmistä ja kilteimmistä hahmoista tässä pelissä, eikä minusta ollut todellakaan mukavaa katsoa, kuinka Noelle pikkuhiljaa alkaa murtua. Lisäksi tämän polun valitessaan, pelistä päätyy skippaamaan todella ison osan. Odotan innolla sitä, mitä seuraavat chapterit tuovat tullessaan, koska tämän chapterin joko todella hyvän mielen aiheuttava pelaaminen, tai todella mieltä painavan polun pelaaminen johtavat kuitenkin samaan cliffhanger loppuun. En malta odottaa, mitä Foxilla on varastossa odottamassa. Tätä peliä on todella helppo päästä pelaamaan, koska se on ilmaisena ladattavissa tietokoneelle, PS4:lle, PS5:lle, sekä Switchille.

Marraskuu

Pokémon Let's go Pikachu

Tämän kuun loppupuolella voitin eräästä arvonnasta ensimmäisen Pokémon pelini: Let's go Pikachun. Olen pelannut tätä todella paljon marraskuun ja joulukuun ajan. En ole koskaan aiemmin pelannut, tai katsonutkaan Pokémonia, ellei lasketa joitakin satunnaisia jaksoja, joita näin lapsena viikonloppuaamuisin televisiosta. LGP on ollut minusta todella hyvä ja helppo tapa lähteä tutustumaan tähän sarjaan. Pelissä on mielenkiintoinen tarina, voit napata Pokédexiisi todella suloisia pokémoneja, kehittää niitä, taistella NPC:eitä vastaan, ja kerätä Gym badgeja. Yksi ystäväni, joka on suuri Pokémon fani, sanoi tämän pelin olevan hänestäkin todella hyvä remake alkuperäisestä pokémonista GameBoy konsolille. Minustakin tämä peli on todella koukuttava ja hauska pelikokemus. En ole vielä pelannut sitä kokonaan läpi, mutta olen kyllä jo todella pitkällä. Minusta on ollut hauskaa päästä nimeämään pokémonejani, sekä antamaan Pikachulle erittäin suloisia erilaisia asuja. 

Joulukuu

Aggretsuko 4. kausi

Tämän sarjan ulkonäkö pettää vielä pahemmin kuin Beastarsin. Aggretsukossa on vielä suloisempia eläinhahmoja animaatiomaailmassa, joka on täynnä värejä ja suloisuutta. Tarina on kuitenkin kaikkea muuta kuin lapsille. Toki, myös lapset voivat katsoa tätä, mutta en usko, että he saisivat tästä yhtä paljon irti kuin aikuiset. Tarina kertoo Retsukosta, joka on jumissa tylsässä työpaikassa. Hän unelmoi paremmasta elämästä, ja jokaisella kaudella hän yrittää saavuttaa paremman elämän erilaisilla keinoilla, kuten rakkaudella, tai uuden työpaikan löytämisellä. Nämä kaikki yritykset päätyvät kuitenkin jotenkin johtamaan Retsukon takaisin tylsään vanhaan toimistotyöhönsä vanhojen työkavereidensa luokse. Tällä uusimmalla kaudella Retsuko huomaa vihdoinkin häneen ihastuneen työkaverinsa Haidan yritykset saada hänen huomionsa. Haida ei kuitenkaan osaa käsitellä sitä, että Retsuko on viimein huomannut hänet, ja keskittää kaiken aikansa ja energiansa yhtiönsä uuden pomon hänelle antamiin askareisiin. Retsuko tajuaa, ettei Haidan tekemä työ ole täysin laillista, joten hän kerää työkavereistaan tiimin, joka yrittää pysäyttää Haidan, ja lopuksi myös uuden pomon. Aggretsuko on yksi niistä erittäin samaistuttavista aikuisten animaatioista, joita olen kaivannut elämääni. Retsuko on kuin kuka tahansa työelämään astunut nuori, joka on joutunut oppimaan monia asioita oikeasta elämästä kantapään kautta. Kaikki hahmot ovat rakennettu jostakin stereotypiasta, mutta jokainen on kuitenkin oikea ihminen stereotypian takana. Mielestäni paras esimerkki tästä on johtaja Ton, jonka tarina menee tällä kaudella todella synkkiin paikkoihin. Tämä kannattaa todellakin katsoa!

Tässä olivat minun tämän vuoden suosikki tarinani. Piditkö itsekin näistä? Mitä itse luit/katsoit/pelasit tänä vuonna? Kiitos tästä vuodesta, ja hyvää uutta vuotta kaikille!

Jouluspesiaali #5 - Animal Crossing joulu

 Joulu on viimein täällä! Olen tämän kuun aikana ehtinyt jo antaa joitakin joulumedia vinkkejä, ja nyt jouluaattona annan tämän vuoden viimeisen joulumedia vinkin. Jos ei tee mieli katsoa tai lukea mitään jouluaiheista, niin peleistäkin löytyy vaihtoehtoja!

Animal Crossing New Horizons (ACNH) on 2020 julkaistu Animal crossing peli, joka on saatavilla vain Nintendo Switchille. Se ei varsinaisesti ole joulupeli, mutta siitä löytyy tällä hetkellä paljon joulu tekemistä. Peli on suunniteltu siten, että siinä löytyy moniin eri juhliin liittyviä teematavaroita, asuja, tekemistä ja dialogia liittyen kyseiseen juhlaan. Joihinkin juhliin liittyy myös esimerkiksi jokin hahmo, kuten jouluun liittyy Jingles niminen mustanenäinen poro.

Rakastan ACNH:ta. Itse sain sen hankittua tämän vuoden huhtikuun loppupuolella, joten olen päässyt kokemaan kaiken peliin liittyvän ja sen tapahtumat ensimmäistä kertaa tämän vuoden aikana. Vaikka pelissä pystyisikin aikahyppäily glitchin avulla tietenkin kokemaan koko vuoden paljon nopeammin, minä olen halunnut kokea kaiken omalla ajallaan. Olen myös koko joulukuun ajan innolla odottanut, mitä joulu tuo tullessaan ACNH:ssa. Joulutapahtuma on ACNH:ssa nimeltään Toyday eli lelupäivä. Minusta tämä on kekseliäs tapa ottaa huomioon ACNH:n pelaajat, jotka eivät välttämättä vietä joulua, tai viettävät erilaista joulua.

Ensimmäinen muutos, minkä joulu toi tullessaan oli talvi. ACNH:ssa vuodenajat vaihtuvat samoin kuin oikeassakin elämässä, eli kun meillä on syksy, pelissäkin on syksy. Kun meillä on talvi, pelissäkin on talvi. ACNH on todella kaunis peli, ja omalla, sekä muiden saarilla on paljon nähtävää joka vuodenaikana. Minusta tämän pelin talvi on erittäin ihana. Joinakin päivinä voi jopa katsella lumisadetta ja kerätä lumihiutaleita. Lumihiutaleita voi tietenkin käyttää erilaisten talvisten tavaroiden rakenteluun.

Toinen asia, mitä ACNH talvi on tuonut peliin ovat lumiukot, tai Snowboyt. Snowboy lumiukon voi rakentaa itse, ja niitä voi rakentaa monia. Ne antavat pelaajalle DIY-reseptejä, suuria lumihiutaleita, ja hauskaa ja sydäntälämmittävää dialogia. Itse innostuin leikkimään sillä, että tein saareni Snowboyista eri kokoisia. Täydellisellä Snowboylla on täydelliset mittasuhteet, eli sen ala-osa on suurempi kuin pää. Niistä on kuitenkin mahdollista tehdä hullunkurisia ja epäsopusuhtaisia. Minusta se dialogi, jota Snowboyista saa irti, kun ne ovat epätäydellisiä, on paljon hauskempaa kuin täydellisen Snowboyn dialogi. Harmikseni Snowboyt kuitenkin sulavat muutamassa päivässä.

Muoti on yksi ACNH:n vetonauloista. Kyseisestä pelistä löytyy niin paljon erilaisia asukokonaisuuksia, yhdistelmiä, ja tapoja tehdä luovia valintoja oman hahmon ulkonäön muokkaamiseksi, että pelin sisällä on jopa pidetty ACNH muotinäytöksiä. Talvi ja jouluvaatteet ovat tällä hetkellä Able siskoksien kaupassa myynnissä, joten oman hahmon saa tuunattua jouluiseksi. Joulutunnelmaa luo myös NPC hahmojen jouluasut, jotka ovat erittäin suloisia. Myös oman saaren voi tuunata jouluiseksi, koska niin Nookeilta kuin myös Nook shopping appista löytyy vaikka ja mitä jouluista ostettavaa sekä saarelle, että omaan taloon.

Myös saaren omat rakennukset, kuten kaupat ja plaza, saavat suloisen Animal Crossing tyylisen joulutuunauksen. Kaupat myös myyvät suurimmaksi osaksi jouluaiheista tavaraa tämän kuun ajan.

On myös mainittava Jingles. Jingles antaa pelaajalle DIY-reseptejä, ja tehtävää. Pelaajan tulee auttaa Jinglesia jakamaan kyläläisille lahjoja, ja kun pelaaja tekee tämän, vastalahjaksi pelaaja saa "Toyday" tavaroita ja DIY:itä. Oman saaren kyläläisille voi antaa lahjoja ympäri vuoden, mutta haluan muistaa kyläläisiäni erityisesti. Jos heille antaa lahjoja, he antavat joskus jotakin takaisin. Lisäksi kyläläisten reaktiot persoonallisuustyypistä riippumatta lämmittävät sydäntä. Kaikki heistä ovat muutenkin niin suloisia ja ihania, että on vaikea olla tulematta iloiseksi heidänkin ilostaan. 

Jos et siis vieläkään ole joulumielellä, niin Switch käteen ja Animal crossing auki! Tämä hyvän mielen peli saa kenet tahansa joulumielelle ja tarjoaa tekemistä jos jonkinlaiselle pelaajalle. Lisäksi Animal Crossing on täydellinen joululahja juuri nyt, koska vaikka suurin osa Switch pelaajista omistaakin sen jo, sille on ilmestynyt viime kuussa uusi maksullinen päivitys. Tämä maksullinen päivitys sopii hienosti viime hetken joululahjaksi, jos lähipiiristäsi löytyy Animal Crossingin faneja.

Hyvää joulua kaikille!

Jouluspesiaali #4 - Black mirror

Yllätys yllätys, Black mirror on yksi suosikki sarjoistani Netflixissä. Tämä brittiläinen teknologiaan keskittyvä scifi trilleri sarja sisältää jaksoja moneen makuun. Siinä on myös joulujakso, joka sopii luonnollisesti hienosti joulukatsottavaksi niille, jotka pitävä psykologisista trillereistä ja dystopioista. Tavalliseen Black mirror tyyliinsä ei voi sanoa, että tämä joulujakso loisi joulutunnelmaa, vaikka sen tapahtumat sijoittuvat jouluun. Ne, jotka siis pitävät hiukan vakavammasta mediasta, tai haluavat muuten joulun alla vaihtelua iloiseen ja ylitse vuotavan positiiviseen joulumediaan, Black mirrorin White Christmas jakso on loistava vastapaino.

Seuraava osio sisältää juonipaljastuksia jaksosta. Skippaa seuraavaan punaiseen tekstiin, jos haluat lukea vain omat analyysini tästä jaksosta.

Jakson tarina alkaa siitä, kun Joe Potter herää pienessä mökissä. Hän löytää keittiöstään Matt Trent nimisen miehen keittämässä kahvia. Matt aloittaa keskustelun Joen kanssa siitä, miten he päätyivät tuohon kyseiseen mökkiin, kertomalla oman tarinansa. Tässä kohtaa katsojat pääsevät näkemään ruudulla hänen tarinansa. Matt työskenteli Z-Eyes nimisessä nettiryhmässä, joka auttoi epävarmoja miehiä etsimään naisseuraa. Uudenlaisen teknologian ansiosta Matt pystyy näkemään ja kuulemaan asiakkaansa ympärillä tapahtuvat asiat hänen silmiensä kautta. Asiakkaan silmissä on kameran tapaiset laitteet, joihin Mattilla on pääsy. Kun asiakas törmää pikkujouluissa Jenniferiin, Matt neuvoo hänelle mitä tehdä ja sanoa. Asiakasta onnistaa, ja Jennifer tykästyy hänen heti, mutta kun he päätyvät Jenniferin makuuhuoneeseen, Jenniferin oikeat aikeet paljastuvat. Jennifer näki Mattin asiakkaan puhumassa laitteidensa avulla Mattille, mutta koska nämä laitteet eivät ole fyysisesti näkyvissä, hän luuli, että tämä asiakaskin kärsii skitsofreniasta. Hän siis tekee murha-itsemurhan, uskoen, että hän vain päästää itsensä ja asiakkaan tuskista. 

Kerrottuaan ensimmäisen tarinan, Matt alkaa selittämään Joelle toisenlaisesta uudesta teknologiasta, nimeltä "Cookies". Katsojille tämä teknologia selitetään näyttämällä miten nämä "cookiet" toimivat. Ihmisen aivoista eristetään pieni näyte, jonka avulla tästä ihmisestä luodaan kopio pienen kananmunan muotoisen laitteen sisälle. Tämän kananmunan muotoisen vekottimen sisässä kyseisen ihmisen kopion on tarkoitus toimia hiukan samalla tavalla kuin esimerkiksi Alexan. Sille voi antaa äänikäskyjä, se pystyy hallitsemaan erilaisia talon toimintoja, kuten valaistusta, ja muita älylaitteita. Tämä cookie on kuitenkin paljon edistyneempi askel Alexasta, koska sen tekoäly on kopio itse käyttäjästä, joten se tietää täydellisesti, miten olla avuksi oikealle käyttäjälleen.

Kuultuaan nämä tarinat, myös Joe alkaa avautua. Hän paljastaa Mattille, miten hänen nyt ex-tyttöystävänsä blokkasi hänet. Joella ja tyttöystävällä oli kummallakin käytössä sama silmiin asennettu teknologia kuin Mattin tarinan asiakkaalla. Joe ja hänen tyttöystävnäsä vaikuttivat onnelliselta pariskunnalta, mutta kun Joe saa tietää tyttöystävänsä raskaudesta, heille tulee riitaa. Joe haluaisi pitää lapsen, kun taas tyttöystävä ei ole valmis. Niinpä tyttöystävä blokkaa Joen, joka tarkoittaa tässä maailmassa sitä, ettei Joe pystyy kuulemaan, näkemään, tai puhumaan hänelle enää edes oikeassa elämässä. He eroavat, eikä Joe enää näe tyttöystäväänsä. Joitakin kuukausia myöhemmin Joe kuitenkin näkee taas exänsä. Hän tunnistaa tämän väkijoukosta, koska hän on blokin takia ainoa sumuinen hahmo muiden joukossa. Joe pystyy näkemään vain exänsä ulkomuodon, eikä muuta, mutta hänelle on selvää, että tämä pitikin raskautensa. Hänet kuitenkin pidätetään, koska hänellä ei olisi lupaa lähestyä exäänsä. Vuosia kuluu, ja Joe haluaisi epätoivoisesti nähdä lapsensa. Exän asettama blokki kuitenkin vaikuttaa myös lapseen, joten Joe ei voi nähdä häntäkään. Yhtenä jouluna blokki on kuitenkin hävinnyt ja Joe näkee tämän lapsen. Tämä johtuu siitä, että hänen exänsä on kuollut. Kun Joe menee tapaamaan lasta exänsä isän luokse, hän tajuaa ettei lapsi voi olla hänen, koska lapsella on sellaisia piirteitä, joita Joen ja hänen exänsä olisi mahdotonta saada periytymään jälkikasvulle. Hänen exänsä siis selvästi petti tätä. Raivon puuskassa Joe tappaa exänsä isän iskemällä tätä päähän lumisadepallolla, ja jättää lapsen kuolemaan.

Joen kertoman tarinan edetessä, mökki alkaa pikkuhiljaa muuttua kyseisen exän isän taloksi. Joelle paljastuu, että hän ja Matt olivat koko ajan cookien sisällä. Vaikka Joe onkin vain cookie, hänen kertomaansa käytetään tunnustuksena, jolloin oikea Joe saa tuomion oikeudessa. Matt auttoi tämän jutun ratkaisemisessa, joten hänen osallisuuttaan Z-eyes asiakkaansa kuolemantuottamuksessa lievennetään siten, että hän ei päädy vankilaan, mutta hänet blokataan julkisesti. Näin Matt ei voi koskaan enää jutella tai saada sosiaalisia kontakteja muiden kanssa. Joen cookie taas asetetaan kuuntelemaan tuhannen vuoden ajaksi samaa joululaulu soittolistaa uudestaan ja uudestaan.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Tämä on mielestäni yksi parhaista Black mirror jaksoista. Sen juonikäännökset ja sen esittämät eettiset kysymykset tekoälyn kehityksestä pistävät katsojan todellakin pohtimaan sitä, miten teknologiaa voi käyttää tulevaisuudessa esimerkiksi rikollisten rankaisemiseen. Tekoälyn kehittyessä yhä inhimillisemmälle tasolle, jakso nostaa myös kysymyksen siitä, että missä menee ihmisen ja tekoälyn raja. Pitäisikö tekoälylle jossakin vaiheessa antaa ihmisoikeuksia? Voiko ihmisen tekoäly kopion sanomisia käyttää esimerkiksi rikoksen selvittämisessä todisteina? Tyypilliseen Black mirror tyyliinsä tämä jakso saa katsojan pohtimaan syvällisesti tulevaisuuden teknologiaa.

White christmas jaksossa on käytetty nerokkaasti symboliikkaa. Jakson nimessä mainittu valkoinen väri voi symboloida monia asioita. Very Well Mindin artikkelin mukaan se edustaa pääosin viattomuutta ja puhtoisuutta. Se voi myös kuitenkin symboloida kylmyyttä, eristystä ja mitäänsanomattomuutta. Tätä valkoisen symboliikkaa on käytetty nerokkaasti tässä jaksossa. Esimerkiksi mökki, jossa Matt ja Joe juttelevat, on keskellä ei mitään, lumen ympäröimänä. Molempien päähenkilöiden loppuratkaisu oli myös kylmä, ja kumpikin joutuu elämään eristettynä muusta maailmasta täysin yksin. 

Jakso sisältää myös foreshadowingia, eli tapahtumien ennakointia. Lumisadepallon rooli Joen tarinassa ennakoi hänen ja Mattin loppuratkaisua hienosti. Tämä on yksi niistä asioista, jonka tajuaa vasta toisella katselukerralla. Lumisadepallot ovat pieniä kauniita kopioita oikeasta maailmasta, mutta ne ovat kirjaimellisesti oma pieni kuplansa. Usein lumisadepallo symboloi lapsuuden viattomuutta ja onnea, mutta Black mirrorissa se ennusti kummankin päähenkilön loppuratkaisua. 

Jakso onnistuu myös kääntämään muita onneen ja iloon usein liitettyjä asioita päälaelleen. Esimerkiksi joululaulut tuovat yleensä monille onnea ja iloa, mutta tämän jakson lopussa niitä käytetään kirjaimellisesti osana kammottavaa rangaistusta. Joulu on perhejuhla, joka vietetään yleensä omien rakkaiden ja läheisten ympäröimänä, mutta kumpikaan tämän jakson päähenkilöistä ei saa tällaista onnellista valkoista joulua, vaan kumpikin saa kylmän, yksinäisen ja karun joulun. 

Black mirror on yksi lempisarjoistani juuri siksi, että siinä osataan todellakin kääntää monia asioita päälaelleen. Ne myös saavat katsojan aidosti pohtimaan niitä kysymyksiä, mitä kukin jakso tuo pinnalle. Monet jaksot ovat dystopisia ja kyseenalaistavat teknologian kehitystä todella mielenkiintoisilla tavoilla. Jokaisessa jaksossa löytyy myös roimasti symboliikkaa ja tulkittavaa, mikä on mielestäni täydellistä minunkaltaiselleni katsojalle. On varmaan selvää, että rakastan analysoida ja koettaa tulkita lempitarinoitani todella syvälle, sekä etsiä niistä monia merkityksiä. Jos olet itse samanlainen, Black mirror on täydellinen sarja katsottavaksi, koska jokaisesta jaksosta löytyy jokaisella katselukerralla jotain uutta. Joulun kunniaksi suosittelen lämpimästi katsomaan White christmas jakson, tai jos olet jo nähnyt sen, niin katsomaan sen uudestaan!

Jouluspesiaali #3 - Mikä tekee joulujaksoista erityisiä?

Olemme monesti vastanneet kysymykseen "Mikä tekee joulusta erityisen?" ja siihen löytyy yhtä monta vastausta kuin maailmassa on joulua viettäviä ihmisiä. Yleisimmät vastaukset tähän kysymykseen liittyvät lahjojen antamiseen, saamiseen, perinteisiin, yhdessäoloon rakkaiden kanssa... oikeaa vastausta ei ole. Tänään halusin kuitenkin pohdiskella joulujaksoja, ja miksi moni sarja sisältää niitä.

Monet sarjat, varsinkin pitkät ja monia kausia jatkuvat sarjat, sisältävät joulujakson jos toisenkin. Me katsojat pääsemme näkemään miten jo rakastamamme hahmot viettävät joulua. Pääsemme katsomaan vierestä heidän perinteitään ja heidän joulutarinoitaan. Nämä jaksot ovat usein erillisiä spesiaalijaksoja, mutta ne voivat toki olla osana sarjan päänarratiivia, jos sarja ei ole episodinen. 

Joulu on erityinen juhla, joka tuo pintaan monenlaisia tunteita. Tämä on yksi hyvä syy kirjoittaa sarjaan joulujakso. Joulu merkitsee eri ihmisille eri asioita, eivätkä kaikki edes juhlista sitä. Siksi joulujaksot ovat oiva tapa tutkia eri hahmojen eri puolia, sekä oppia lisää omista lempihahmoista, ja mahdollisesti myös muista uskonnoista ja eri kulttuurien tavoista juhlistaa joulua. 

Lahjojen antaminen ja saaminen on sellainen asia, joka kertoo ihmisestä paljon. Mitä hän ajattelee lahjojen antamisesta ja saamisesta? Millaisia lahjoja hän hankkii läheisilleen? Hankkiiko hän niitä ollenkaan, tai hankkiiko esimerkiksi viime tingassa? Millaisia lahjoja hän saa? Saako hän lahjoja? Mitä lahjat merkkaavat hahmolle? Tämäkin on yksi tapa kertoa joulutarina. Kun sarja vastaa näihin kysymyksiin hahmosta, katsoja pääsee tutustumaan hahmoon syvemmin kuin mitä aiemmin oli tutustunut. Joulu kokonaisuudessaankin on sellainen juhla, joka nostaa pintaan sellaisia tunteita, joista saa helposti kirjoitettua draamaa ja hahmokuvauksia.

Joulumusiikki on myös aivan oma genrensä. Siksi myös joulumusikaalit ovat todella suosittu tapa kertoa joulutarina. Lähestulkoon jokaisessa joulujaksossa, jonka olen ikinä katsonut, on käytetty musiikkia jonkin verran. Kaikki joulujaksot eivät tietenkään ole musikaaleja, mutta sisältävät kuitenkin musiikkia. Joulumusiikin yksi ärsyttävimpiä puolia on se, kuinka helposti ne jäävät päähän soimaan. Niistä suuri osa on kuitenkin bangereita, jotka onnistuvat virittämään kuuntelijan joulutunnelmaan.

On myös mainittava, että vaikka ulkona on kylmää ja pimeää, on pakko myöntää, että talvimaisema on erittäin kaunista katseltavaa. Ja jos tämä talvinen taianomaisuus on kaunista katseltavaa jo oman kodin ikkunasta katseltuna, parasta vain uskoa, että se on henkeäsalpaavan kaunista joulutarinoissa. Jouluelokuvien ja sarjojen tuottajilla on mukanaan ammattilaisia rakentamassa talvisia taustamaisemia ja estetiikkaa, ja yleensä nämä taustat on yhtä tarkasti suunniteltu kuin muutkin osat näissä joulujaksoissa. Vaikka talvi ei olekaan lempivuodenaikani, talvinen estetiikka on parhaimmillaan henkeäsalpaavan maagista. 

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä asiana, joka tekee joulujaksoista erityisiä on niiden tunnelma. Jos ei vielä ole päässyt joulutunnelmaan, niin hyvä jouluspesiaali, elokuva, tai musikaali saa kenet tahansa joulumielelle. Joten jos et vielä koe olevasi joulufiiliksissä, katso vaikka Painajainen ennen joulua elokuva, Lumiukko lyhyt elokuva, tai esimerkiksi The officen tai Paluu pulpettiin sarjojen joulujaksoja!

Mikä on sinun suosikki joulujaksosi tai elokuvasi? Mikä tekee jouluspesiaaleista sinulle erityisiä?

Iloista joulunodotusta! 

Jouluspesiaali #2 - Taikatalvi

Tove Janssonin rakastettu Muumi-sarja sopii täydellisesti Itsenäisyyspäivän postauksen aiheeksi. Muumit ovat Janssonin rakastettuja hahmoja, jotka ovat seikkailleet lähestulkoon kaikissa eri medioissa: kirjoissa, sarjakuvissa, elokuvissa, tv-sarjoissa, sekä peleissä. Monet jopa tunnistavat Suomen juuri näistä rakastetuista Muumi hahmoista. Jos siis haluat viettää Itsenäisyyspäivän hyvän kirjan äärellä, tässä on suositukseni!

Löysin Janssonin Taikatalvi Muumikirjan BookBeatista. Se oli mielestäni tunnelmaltaan täydellistä kuunneltavaa, koska maa on jo lumen peitossa, joulu lähestyy, ja olen muutenkin kaivannut hyvänmielen luettavaa jo jonkin aikaa. Se kertoo tarinan siitä, kuinka Muumipeikko heräsi kesken talviuniensa, eikä saanut enää unen päästä kiinni. Hän päätti siis lähteä tutkimaan talvista Muumimaata, josta hän löytää jos jonkinlaista tehtävää ja nähtävää. Myös Pikku Myy on herännyt kaunishäntäisen oravan takia Muumipeikon seuraksi, ja yhdessä he ihmettelevät talven ihmeellistä aikaa. Muumipeikko tutustuu myös Tuutikkiin, joka viettää paljon aikaa Muumien uimahuoneella. Siellä he käyvät monenlaisia keskusteluja talven aikana, ja Tuutikki opettaa Muumipeikolle paljon erilaisia asioita talvesta. Uimahuoneella asuu myös näkymättömiä päästäisiä, joista Muumipeikko kiinnostuu, mutta on ensimmäisenä iltana liian väsynyt tutustuakseen niihin paremmin. 

Talven edetessä ja Muumipeikon oppiessa yhä lisää talvesta, hän kohtaa lisää uusia tuttavuuksia. Hän löytää jopa yhden esi-isistään, ja hänen on vaikea uskoa olevansa sukua tälle. Muumitalossakin on mysteerisiä otuksia, joita Muumipeikko ei aiemmin ole kohdannut, mutta kohtelee niitä kuitenkin kunnioittavasti. Tuutikin ja Pikku Myyn kanssa hän pääsee myös näkemään Jääkuningattaren, joka jäädyttää Myyn herättäneen kaunishäntäisen oravan. Muumipeikko suree tätä, ja järjestää tälle kauniit hautajaiset. 

Pian Muumitaloon alkaa saapua vieraita: Vilijonkka, Hemuli, ötökkä Salome, ja Surku-koira. Nämä kaikki ovat todella persoonallisia, mutta Hemulista Muumipeikko ei tunnu pitävän. Hän ja Tuutikki koettavat keksiä tavan, jolla hänet saataisiin lähtemään. Tuutikki ehdottaa, että Muumipeikko narraisi Hemulia, mutta Muumipeikon omatunto saa hänet lopulta kertomaan Hemulille totuuden. Hemuli itse saa sellaisen kuvan, että Muumipeikko välittää hänestä, ja tuntee syvää ystävyyttä tätä kohtaan. 

Lopuksi kevään nostaessa pikkuhiljaa päätään, Muumipeikko vilustuu. Hänen aivastuksensa herättää Muumimamman, joka haluaa huolehtia lapsestaan. Muumipeikko on iloinen, ja haluaa kertoa Mammalle kaikesta, mitä on talven aikana kokenut. 

Vaikka tämä tarina kertoo talvesta, se on todella lämminhenkinen, kuten kaikki muutkin Muumi tarinat. Jansson on todella lahjakas kirjailija. Hän onnistuu kuvailemaan talvea sellaisella tavalla, että se tuntuu taianomaiselta jopa sellaiselle, joka talven on itse nähnyt ja kokenut jo monia kertoja. Muumipeikko itse kokee talven aivan ensimmäistä kertaa. Tarinan kerronta on todella lämminhenkistä ja taianomaista. En ole aiemmin lukenut tätä kirjaa, mutta näin pienenä lapsena Muumit tv-sarjan Taikatalvi jakson, joka keskittyi pelkästään Jäärouvan tapaamiseen. Jakso erosi kirjasta esimerkiksi siten, että oravan sijaan jäätyikin Pikku Myy. Lisäksi kirjassa oli enemmän seikkailuja kuin kyseisessä jaksossa. Opin paljon lisää Muumien maailman talvesta tämän kirjan avulla. En ole nähnyt 2017 julkaistua Muumien Taikatalvi elokuvaa, joten en kommentoi sitä, tai sen uskollisuutta kirjalle tässä postauksessa. Muumi tarinat onnistuvat aina iskemään syvälle sydämeen. Ne ovat tunnelmallisia ja lämminhenkisiä, ja niitä katsoessa tai lukiessa tulee aina hyvä mieli. Ne myös sisältävät syvällisiä filosofisia pohdintoja elämän vaikeista kysymyksistä, mutta ne on esitetty sellaisella tavalla, että myös lapset voivat käsitellä ja pohtia niitä.

Tarinan hahmot ovat todella persoonallisia ja mieleenpainuvia. Tarinan päähenkilönä toimiva Muumipeikko on lapsenomainen ja hänen innostuksensa oppia talvesta on todella riemastuttavaa, ja saa lukijan hymyilemään. Pikku Myy tuo kirjaan spontaaniudellaan ja kepposillaan lisää hauskaa, ja mieleenpainuvia näkökulmia. Joissakin kohdissa hän osaa olla jopa hiukan ajattelematon. Tuutikki taas on selkeästi tämän tarinan viisas opettaja hahmo. Hän auttaa Muumipeikkoa ymmärtämään talvea, sen otuksia, ja opettaa hänelle talven lisäksi mös ihmissuhteista. Vaikka osa hänen neuvoistaan, kuten neuvo narrata Hemulia, ovatkin kseenalaisia, loppujen lopuksi nekin kääntyvät parhain päin. Tuutikin neuvo narrata Hemulia kääntyikin täysin päälaelleen, kun Hemuli alkoikin tuntea syvää ystväyyttä Muumipeikkoa kohtaan. Myös Muumitalon vieraat ovat todella mieleenpainuvia. Esimerkiksi ötökkä Salome, joka on todella arka, pitää Hemulista kovasti, ja haluaisi varoittaa tätä Muumipeikon aikeista narrata häntä. Raukkaparka ei myöskään uskalla ilmaista ihailuaan Hemulia kohtaan, mutta se, että Muumipeikko narrasi Hemulia, sai Hemulinkin huomaamaan, että hän oli ollut epäystävällinen tätä kohtaan. Hemuli oli selkeästi hahmo, jolla oli hankaluuksia tulkita sosiaalisia vihjeitä, mutta lopussa tämäkin kääntyi onneksi parhain päin. Rakastan Janssonin tyyliä kirjoittaa hahmoja, koska kaikki hahmot saavat yhtä ymmärtäväisen ja sydämellisen kohtelun. Kaikkien hahmojen tarinat kääntyvät aina jollakin tavalla parhain päin. 

Suosittelen tätä kirjaa aivan kaikille. Sen lämminhenkisyys ja tapa kertoa talvesta ovat niin taianomaisia ja nostalgisia, että siitä on vaikea olla pitämättä. Muumien sydämellisyys ei voi muuta kuin nostattaa hymyn huulille. Piditkö itse tästä kirjasta? Vai piditkö enemmän tähän kirjaan perustuvasta Muumi tv-sarjan jaksosta, tai elokuvasta? Miten itse vietät itsenäisyyspäiväsi?

Hvää itsenäisyyspäivää!

Jouluspesiaali #1 - Paluu pulpettiin

 Joulukuu on viimein täällä! Joulun kunniaksi tämän kuun ajan kirjoittelenkin jouluaiheisia postauksia. Tässä kuussa saa odottaa useampaa kuin yhtä postausta viikossa, koska haluan jakaa suosikki joulutarinoitani kanssanne! 

Ensimmäinen joulutarina, jonka haluan jakaa kanssanne tänä vuonna on Paluu pulpettiin-sarjan (alkuperäiseltä nimeltään Community) kolmannen kauden jakso 10. Jakso on nimeltään Alueelliset erot joulumusiikissa (alkuperäiseltä nimeltään Regional Holiday Music). Tämä on Paluu pulpettiin jouluspesiaali jaksoista suosikkini, koska se on musikaalijakso. En usko, että rakkauteni musikaaleihin tulee kenellekään yllätyksenä. Ja musikaali parodiat ovat vielä parempi yhdistelmä. 

Paluu pulpettiin-sarjan koko idea onkin siinä, että se parodioi tv-sarjoja ja elokuvia, sekä niistä tuttuja kliseitä. Tämä satiirinen joulujakso parodioi televisiosta tuttua Glee musikaalia ja yhdistää parodiaan sekaan myös kritiikkiä kaikista kliseisimpiä joulumusikaali trooppeja kohtaan. Tämän jakson tarina alkaa siitä, kun Jeff onnistuu lopettamaan Greendalen community collegen Glee kerhon sillä verukkeella, että he ovat esittäneet tekijänoikeuslain suojaamia lauluja julkisilla paikoilla. Yksi jäsenistä, Cory Radison, kuitenkin jää Greendaleen vielä hetkeksi siivotakseen Glee kerhon jouluesityksen koristeet pois koululta. Abed päätyy juttelemaan hetkeksi hänen kanssaan, jolloin Cory onnistuu käännyttämään Abedin mukaan tavoittelemaan pääsyä aluekisoihin (regionals), mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan.

Tämän musiikki esityksen jälkeen pääporukasta aletaan yksi kerrallaan käännyttää Glee kerhoa vihaavat päähenkilöt mukaan aluekisoihin musiikin voimalla. Abed käännyttää Troyn mukaan räpin keinoin, sitten Troy ja Abed yhdessä käännyttävät Piercen mukaan vetoamalla hänen boomerin ylpeyteensä yhdellä jakson hauskimmista lauluista:

Kun myös Pierce on saatu käännytettyä mukaan tähtäämään aluekisoihin, jäljellä ovat enää Annie, Shirley, Britta ja Jeff. Cory, Troy, ja Abed piirittävät Annien ja saavat käännytettyä hänet, kun taas Pierce kokoaa kasaan lapsikuoron, jotka saavat käännytettyä kristillisen Shirleyn mukaan Glee porukkaan.

Glee porukkaan mukaan käännytetty Annie onnistuu käännyttämään myös Jeffin mukaan koko jakson hulvattomimmalla laululla:

Lopuksi myös Britta saadaan käännytettyä, jolloin he kaikki päätyvät esiintymään Coryn joulumusikaalissa. Abed saa kuitenkin Coryn oikeat suunnitelmat selville. Hän tajuaa, että Coryn suunnitelmat on pysäytettävä, joten hän pyytää Brittaa, joka on alunperin pyydetty esiintymään musikaalissa pelkkänä puuna laulutaitojensa (tai niiden puutteen) vuoksi, improvisoimaan musikaaliin Abedin oman osuuden. Tämä onnistuu suututtamaan Coryn, jolloin kaikki saavat tietää hänen suunnitelmansa, ja pääpoppoomme pääsee palaamaan status quohonsa, eli kaikki palautuu normaaliksi.

 Rakastan tätä koko sarjaa todella paljon, ja tämä on minusta Paluu pulpettiin jouluspesiaaleista hauskin. Jakson nerokkuus piilee mielestäni juuri sen lauluissa. Vaikka tämä jakso toimii paremmin osana sen kauden kokonaista tarinaa, se toimii myös itsenäisenä tuotoksena. Nämä laulut tuovat esiin jokaisen hahmon persoonallisuuden siten, että ne kertovat katsojalle kyseisen hahmon sisimmät toiveet ja motivaation. Jokainen pääporukan jäsen on todella muistettava ja persoonallinen yksilö, mikä tulee juuri musiikkiesityksissä esiin hienosti. Lisäksi käsikirjoittajat ovat todellakin onnistuneet luomaan huumoria näillä lauluilla. Paluu pulpettiin sarjan huumori uppoaa minuun kuin kivenmurikka meriveteen, enkä kykene katsomaan yhtäkään jaksoa hymyilemättä. 

Suosikkikappaleeni tästä jaksosta on Annien Teach me how to understand Christmas. Tämän kyseisen laulun satiiri naisten ylimalkaisesta seksualisoinnista joulun teemojen lomassa on yksinkertaisesti nerokasta. Pääporukan fiksuin tyttö, koko koulun priimus, saa tässä laulussa käännytettyä psykologisesti älykkään ja manipuloivan Jeffin alentamalla itseään ja esittämällä tyhmää. Tämä kontrasti, joka ruudulla on läsnä tämän laulun ajan, on niin absurdi, ettei voi muuta kuin nauraa. Komedia on loistava tapa kyseenalaistaa normaalina pitämiämme asioita, ja mielestäni Teach me how to understand Christmas saa katsojan todellakin kyseenalaistamaan niitä kliseitä, joita se parodioi.

Suosittelen tätä koko sarjaa lämpimästi kaikille, jotka pitävät tv-sarja ja elokuvaparodioista. Jokainen jakso tuntuu olevan eri genreä, juuri tämän sen takia, että siinä parodioidaan niin monia eri asioita. Siitä löytyy siis aivan jokaiseen makuun jotakin! Myös muut joulujaksot tässä sarjassa ovat erittäin hauskoja ja niitä katsellessa pääsee itse kukin joulumielelle. Mitä mieltä itse olet tästä jaksosta? Mikä on sinun suosikki Paluu pulpettiin joulujaksosi? Mikä oli lempilaulusi tästä jaksosta?

Kiitos lukemisesta!