Cuphead on 2017 julkaistu videopeli, jonka uniikki vanhan aikainen ja Disneymäinen tyyli herätti huomiota. Sitä onkin ollut kehittämässä ihmisiä, jotka ovat tehneet töitä myös Disneylle. En itse ole pelannut tätä peliä, mutta katsoin hiljattain Netflixiin julkaistun The Cuphead shown, joka perustuu kyseiseen peliin. Katsoin sen, ja minulla on todellakin paljon sanottavaa siitä, vaikkei alkuperäinen peli olekaan minulle kovin tuttu.
Tarina ja hahmot
The Cuphead show kertoo veljeksistä nimeltä Cuphead ja Mugman. Netflixin Cuphead animaatiossa ei oikeastaan ole jaksosta jaksoon jatkuvaa tarinaa. Suurimmaksi osaksi sarjan juoni on episodinen, eli jokainen jakso sisältää kiinteän tarinan, joka ei jatku seuraavassa jaksossa. Sarja sisältää kuitenkin muutamia toistuvia elementtejä, kuten pirun, joka yrittää erilaisin keinoin saada haltuunsa Cupheadin sielun.
Jaksoja on yhteensä 12, joten tämä on nopeasti katsottavissa. Jaksojen tarinoiden taso vaihtelee mielestäni todella suuresti. Osa jaksoista tuntuu todella pitkäveteisiltä, tylsisltä, ja jopa ärsyttäviltä, mutta osa jaksoista taas loistaa kirkkaana, ja jää mieleen todella hyvin. Esimerkki erittäin heikosta jaksosta oli mielestäni jakso 2 nimeltään Baby bottle. Kyseisessä jaksossa Cupheadin ja Mugmanin pitää huolehtia heidän ovelleen jätetystä vauvasta, joka paljastuu odotettua vaikeammaksi tehtäväksi. Tämä jakso on todella kliseinen animaatiosarjan jakso, ja tuntuu todella irralliselta verrattuna muihin jaksoihin, vaikkei Cupheadissa olekaan suoranaisesti jaksosta jaksoon jatkuvaa tarinaa. Minua ei haittaa se, jos tarinassa käytetään kliseitä, mutta tässä jaksossa ei kyseisellä kliseellä tehty mielestäni mitään mielenkiintoista. Jakso on vain täynnä sekoilua ja huutamista, eikä sillä oikein tuntunut olevan suuntaa tai syytä.
Minusta tämän sarjan parhaat jaksot sijoittuvat kauden loppuun. Etenkin jaksot 5, 8, 9 ja 12 ovat todella muistettavia ja hauskoja. Näissä jaksoissa päästiin tutustumaan muutamaan erittäin hyvin kirjoitettuun hahmoon, kuten King Diceen, sekä katsomaan sivusta Cupheadin ja Mugmanin erittäin viihdyttävää kamppailua pirun kanssa. Sanoisin, että tarinan vahvuudet ovat todellakin sen erittäin karismaattiset, hyvin kirjoitetut ja mielednpainuvat sivuhenkilöt.
Tästä sarjasta on helppoa valita suosikkihahmo. Luke Millington-Draken upea roolisuoritus piruna on jotain aivan uskomatonta. Hänen sassy brittiläinen roolisuorituksensa on erittäin hauska ja mieleenpainuva. Suomalainen versio ei todellakaan pääse lähellekkään Millington-Draken tasoa, koska hän todellakin asettaa riman erittäin korkealle. Tätä hahmoa ja hänen toilailujaan on erittäin hauskaa seurata vierestä, eikä hänestä voinut saada tarpeekseen. Itse demoni, tai kuten häntä omien sanojensa mukaan kuvaillaan "Mr. S" on todella riemastuttava hahmo, joka olisi voinut olla minun puolestani vaikka jokaisessa jaksossa. Hän on hiukan yli itsevarma, sassy, vaikuttaa uhkaavalta, mutta onkin oikeasti kaikkea muuta. Piru on todella rakastettava hölmönpuoleinen pahis.
Toinen karismaattinen hahmo, josta pidin, oli King Dice. Wayne Bradyn hunajainen ääni sopi täydellisesti tälle karismaattiselle gameshow juontajalle. King Dice on todella itsekeskeinen ja itsevarma Inkwell saarten julkkis. Hän työskentelee itse pirulle, mikä ei ole suuri yllätys, koska hänen gameshownsa idea on, että voittajien sielut menevät suoraan pirun kokoelmaan. Oli erittäin huvittavaa seurata, kuinka hän teki kaikkensa saadakseen Cupheadin voittamaan pelinsä, jotta piru saisi vihdoin ja viimein tämän sielun. Jakson lopussa kuitenkin tapahtui aivan huikea hahmokehitys niin hänelle kuin pirulle. Kun King Dice ei onnistunut saamaan Cupheadin sielua, piru irtisanoo hänet, ja katsoja pääsee näkemään aivan uuden, aidosti uhkaavan puolen pirusta, sekä King Dicen pelokkaan puolen. King Dicen jakso oli yksi suosikeistani.
Viimeisenä sivuhahmona on pakko mainita Miss Chalice, joka esitellään viimeisessä jaksossa. Hän on hurmaava kuppityttönen, joka opettaa Cupheadille ja Mugmanille, miten he voivat saada kaiken haluamansa. Veljeksillä ei kuitenkaan ole yhtä paljoa charmia kuin Miss Chalicella, joten tämä kupponen joutuu auttamaan veljekset pulasta. Hänet esitellään vasta viimeisessä jaksossa, ja pakko myöntää, etten todellakaan osannut odottaa sellaista cliff hanger loppua, johon tämä jakso päättyi. Se jätti katsojan todellakin janoamaan lisää, koska tämä uusin hahmo loi paljon mysteeriä Cuphead shown tarinaan.
Päähenkilöt Cuphead ja Mugman olivat myös hyvin kirjoitettuja. Heidän välinen kemiansa oli suurimmaksi osaksi hauskaa katsottavaa, joskin tämä kaksikko, etenkin Cuphead, osasi olla joksenkin todella ärsyttäviä. He jäävät mielestäni hahmoina todella paljon näiden Inkwell saarten muiden karismaattisten asukkien varjoon, vaikka he ovatkin äänekkäitä ja heillä on kummallakin suuret persoonat. Minusta oli kuitenkin paljon hauskempaa seurata sarjan sivuhenkilöitä kuin päähenkilöitä. Siksi jaksot, joissa keskityttiin vain ja ainoastaan tähän veljeskaksikkoon, eivät jääneet mieleeni päällimmäisiksi yhtä vahvasti. Jaksot 8 ja 9 olivat kuitenkin aivan suosikkejani, koska veljesten ja pirun välinen kemia ja kamppailu oli erittäin hauskaa seurattavaa.
Visuaalinen puoli
Tämän sarjan visuaalisesta puolesta minulla ei ole mitään muuta kuin hyvää sanottavaa. Jokainen jakso on todella huolella tehty, ja heikommatkin jaksot ovat todellakin silmäkarkkia. Hahmojen designit ovat todella valloittavia ja värikkäitä, ja se, miten he liikkuvat ruudulla on todella kaunista katsottavaa. On erittäin vaikea kääntää katsettaan, kun ruudulla tapahtuu koko ajan jotain. En halunnut edes räpäyttää silmiäni, koska jokaikinen frame oli niin täynnä eloa ja hurmaavuutta. Tämä on täydellinen esimerkki siitä, millaista animaatio voi parhaimmillaan olla. Toivon todella, että tulevaisuudessa pääsemme näkemään lisää tämän tasoista animaatiota. Sekaan oli lisäksi ujutettu erittäin paljon referenssejä Disneyyn, joita kaltaiseni Disney fani kykeni todellakin arvostamaan.
Laulut
The Cuphead show sisälsi myös musiikkia, mikä vaikutti ensimmäisen jakson jälkeen erittäin lupaavalta. Pirun laulu oli niin valloittava korvamato, että olen kuunnellut sen jo aivan liian monta kertaa. Se toimii täydellisenä esittelynä tälle hahmolle. Toinen suosikkini oli Miss Chalicen laulu, Turn up the charm. Sen aikana Miss Chalice opettaa veljeksille, miten he voivat saada kaiken haluamansa. Sarjan muut laulut eivät olleet yhtä mieleenpainuvia kuin nämä kaksi mestariteosta. Sammakkoveljesten laulu oli toki hauska ainakin sanoituksiltaan. Kummitusten laulu taas ei jäänyt mieleeni ollenkaan, vaikka sen visuaalinen puoli oli todella huippuluokkaa ja pidin sen tunnelmasta.
Pidin pirun laulussa ja Turn up the charmissa siitä, että ne olivat todella Disneymäisiä. Minusta olikin yllättävää, että tämä on Netflix sarja, eikä Disney+ sarja, koska niin animaatio kuin myös laulutkin ovat selkeästi saaneet erittäin paljon vaikutteita Disneyltä.
Mielipiteeni ja odotukset toiselle kaudelle
Kaiken kaikkiaan pidin tästä sarjasta, vaikka se oli joissakin kohdissa todella lapsellisen ja tylsän oloinen. Minusta tuntuu, ettei tämä sarja ole vielä täysin päättänyt kohdeyleisöään, koska joissakin jaksoissa minusta tuntui, että tarina oli todella Paavo Pesusienimäinen seikkailu lapsille, kun taas osa jaksoista tuntui sopivan paremmin myös aikuisille. Toivon, että toisella kaudella pääsemme tutustumaan syvemmin jo ensimmäisellä kaudella esiteltyihin hahmoihin, ja tapaamaan myös uusia hahmoja. Sarjan introssa näkyy todella paljon mielenkiintoisen näköisiä hahmoja, joita todellakin haluaisin nähdä.
Toinen toiveeni tämän sarjan seuraavalle kaudelle on jaksosta jaksoon jatkuva yhtenäinen tarina. Vaikka pidinkin siitä, että suurimmaksi osaksi tämän sarjan pystyi katsomaan missä tahansa järjestyksessä, kuten lapsuudessani katsomani aamuanimaatiot nelosella ja maikkarilla, haluaisin kokea pidemmän tarinan näiden hahmojen seurassa. Todella suuri toive on myös se, että Cuphead uskaltautuisi käsittelemään vähän rohkeammin aikuisempiakin teemoja, eikä olisi vain suunnattu lapsille. Tällä maailmalla ja sen hahmoilla on todella paljon potentiaalia, ja haluan todellakin nähdä kuinka se kukoistaa.
Suosittelen tätä sarjaa todella lämpimästi katselulistalle. Vaikka tämä tuntuukin olevan hiukan enemmän lapsille suunnattu, sen hahmot ovat valloittavia, ja se luo kaltaiselleni animaatioiden parissa kasvaneelle nuorelle aikuiselle todella suuren nostalgian tunteen. Suosittelen tätä siis erittäin vahvasti, jos olet itsekin kasvanut animaatiosarjojen ja Disneyn parissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti