Pilaavatko spoilerit tarinan?

Spoileri, juonipaljastus, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Tai no, monet ihmiset eivät kyllä pidä spoilereista ollenkaan. Monissa arvosteluissa, teoriavideoissa, sekä jotakin tarinaa koskevissa keskusteluissa, ihmisiä varoitetaan etukäteen siitä, jos ne sisältävät mahdollisia spoilereita kyseisestä tarinasta. Suomisanakirjan määritelmän mukaan spoilerit pilaavat esimerkiksi elokuvan paljastamalla sen juonenkäänteet jollekin, joka ei ole vielä nähnyt kyseistä elokuvaa. Tässä postauksessa haluan kuitenkin pohtia juonipaljastuksia. Voiko spoileri oikeasti pilata kokonaisen tarinan?

Tämä postaus ei sisällä suoria juonipaljastuksia, mutta sisältää kuitenkin jonkin verran viittauksia Danganronpa peleihin, Steven Universeen ja This is us sarjaan.

Juonenkäänteet ovat yleensä tarinan kohokohta. Ne voivat kääntää kaiken päälaelleen moneen kertaan. Koko tarina saattoi olla esimerkiksi päähenkilön unta, tai päähenkilö oli koko ajan kuollut, tai joku toinen hahmo olikin salaa elossa. Ne ovat kuitenkin vain yksi osa tarinaa, jotka saattavat muuttaa aikaisempien tapahtumien kontekstia jollakin tavalla, tai täysin, kuten esimerkiksi Steven Universessa. Juonenkäänteiden takia jotkut tarinat ovat jopa parempia, kun ne koetaan uudestaan. Tarinoista saattaa löytää asioita, joita ei ensimmäisellä kerralla huomannut. Juonenkäänteen kokeminen ensimmäistä kertaa, kun itse lukee, pelaa, tai katsoo kyseistä tarinaa läpi, on usein aivan mahtavaa. Asiat loksahtavat kohdalleen, jokin asia, joka ei aiemmin käynyt järkeen onkin nyt päivänselvä. Tämä on yksi piste sille, että juonipaljastukset voivat pilata yhden osan tarinan kokemisesta. Minusta tarinoissa on hauskaa koettaa itse keksiä, mihin tarina johtaa seuraavaksi, ja nähdä myös muiden teorioita tarinoiden maailmasta, sekä mahdollisista tapahtumista. 

Toisaalta taas spoilerit ovat myös saaneet minut uppoutumaan eräisiin tarinoihin. Esimerkiksi Danganronpa on sellainen murhamysteeri kuolemapeli, jota en olisi pelannut läpi, jos en olisi kuullut tiettyjä juonipaljastuksia tarinasta. Ennen kuin pelasin ensimmäisen Danganronpan, minulle oli jo paljastettu suurin osa murhaajista, sekä uhreista. Samoin kävi Danganronpan toisen osan kanssa. Tiesin odottaa esimerkiksi erään hahmon oikean luonteen paljastumista. Vaikka tiesin nämä asiat tästä tarinasta, miksi vaivauduin? Miksi nautin niistä kuitenkin erittäin paljon?

Vastaus tähän on se, että murhaajat sekä uhrit olivat vain yksi osa tarinaa. Tietenkin ne ovat todella tärkeä osa Danganronpan tarinaa, ja ne ovat jokaisen chapterin keskiössä. Näiden murhien ympärille on kuitenkin rakennettu aivan mahtavat hahmot, sekä muita mielenkiintoisia tapahtumia. Muut tapahtumat, hahmoihin tutustuminen, sekä koko tarinan tunnelma on jotain sellaista, mitä spoilerit eivät voi kertoa. Vaikka kuvailisi tämän tarinan tunnelmaa, sen kokeminen itse tuntuu kuitenkin erilaiselta. Spoilerit eivät siis pilanneet minulta tätä tarinaa.

On myös tarinoita, joissa tarina itse tekee juonipaljastukset omasta tarinastaan. Esimerkiksi lämminhenkinen sarja This is us paljastaa jo hyvin aikaisin, että yksi rakastetuimmista hahmoista ei ole osa päähenkilöiden aikuiselämää, koska hän on kuollut. Katsojat eivät kuitenkaan tarkalleen tiedä, miten tämä hahmo on kuollut. Vaikka tämä kuolema juonenkäänne onkin spoilattu, tarinasta on helppo nauttia, koska pääsemme näkemään, miten tämä juonenkäänne on vaikuttanut hahmojen elämiin. Tämäkin oli sellainen juonenkäänne, josta tiesin jo ennen kuin edes katsoin sarjaa, eikä se vaikuttanut ollenkaan katselukokemukseeni. Samoin kuin Danganronpassa, tässä tarinassa on paljon muita loistavia puolia, mysteereitä, sekä tunnelmaa.

Tarinan käänteitä on hauska arvuutella itse, ja tietenkin jonkin juonenkäänteen tietäminen etukäteen vie pois sen yllätyksellisyyden. Aina, kun haluan kokea jonkin uuden tarinan, koetan tietenkin vältellä spoilereita ennen kuin olen saanut koko tarinan koettua. Itse pähkäily on hauskaa, enkä halua antaa spoilereiden vaikuttaa katselu-, luku-, tai pelikokemukseeni. En kuitenkaan keksi yhtäkään spoileria, joka olisi pilannut minulta koko ilon. Hyvä tarina on sellainen, jota spoilerit eivät voi pilata, koska tarina sisältää paljon asioita, joita ei voi kuvailla. Tunteet, tunnelma, sekä tapahtumat, jotka johtavat kyseisiin juonenkäänteisiin ovat aina mielenkiintoisia.

Minusta vastaus kysymykseen pilaavatko spoilerit tarinan on ei. En tietenkään halua tietoisesti etsiä spoilereita sellaisista tarinoista, jotka olen kiinnostunut lukemaan, katsomaan, tai pelaamaan. Se, jos tarinan juonenkäänteen tietää etukäteen, ei ole aina negatiivinen asia. Jos on tullut spoilatuksi, mutta kykenee silti nauttimaan tarinasta, minusta se on merkki taitavasta kirjoittamisesta. Spoileri ei voi pilata tarinaa, jos se on kirjoitettu tarpeeksi hyvin. Minusta on kuitenkin hyvä, että eri tarinoita käsittelevissä keskusteluissa annetaan varmuuden vuoksi spoilerivaroitukset, jos oma pohdinta sisältää juonipaljastuksia. Spoilerit voivat pilata yhden hauskan osion tarinoiden kokemisesta, ja se osa on palapelin rakentaminen itse omassa päässä ensimmäisellä luku-, peli-, tai katselukerralla. Ne eivät pilaa koko tarinaa, mutta minusta on tärkeää antaa kaikille mahdollisuus nauttia haluamistaan tarinoista ilman spoilereita.

Mitä mieltä itse olet spoilereista? Onko jokin spoileri pilannut oman kokemuksesi jostakin tarinasta?